Ilkeitä sanoja koulun käytävillä. Nyrkin tummentamia silmänalusia. Suuhun tungettuja syövyttäviä pattereita. Uutisia koulu­kiu­saa­mi­sesta vyöryy silmillemme usein. Liian usein.

Ne ovat jär­kyt­tä­viä, ker­to­vat ta­ri­noi­ta joi­den ei pi­täi­si ol­la ke­nen­kään nuo­ren ko­ke­muk­sia. Vaik­ka on­gel­ma on edel­leen ole­mas­sa, kou­lu­kiu­saa­mis­ta on myös tut­ki­tus­ti saa­tu vä­hen­net­tyä. Ih­mi­set ja­ka­vat tun­teen sii­tä, et­tei näin sai­si ol­la ja asi­aan pi­tää puut­tua. Tah­to­ti­la on yh­tei­nen, vaik­ka konk­reet­ti­sia te­ko­ja kaik­ki meis­tä ei­vät ken­ties oli­si­kaan teh­neet. Har­vem­min tör­mää kes­kus­te­luun, jos­sa vä­hä­tel­täi­siin kou­lu­kiu­saa­mis­ta tai väi­tet­täi­si sen joh­tu­van vain kiu­sat­ta­vis­ta it­ses­tään.

Toi­sin on kun pu­hu­taan nuor­ten koh­taa­mas­ta sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä. Sen kuu­lee joh­tu­van niin tyt­tö­jen lii­an ly­hyis­tä ha­meis­ta, tur­ha­mai­ses­ta pik­ku­a­si­ois­ta va­lit­ta­mi­ses­ta kuin ta­pah­tu­mien lii­oit­te­le­mi­ses­ta. Ei­hän täs­sä nyt oi­kees­ti oo mi­tään on­gel­maa! Sii­nä mis­sä kiu­saa­mi­nen myön­ne­tään va­ka­vak­si on­gel­mak­si, sek­su­aa­li­nen häi­rin­tä näh­dään lä­hin­nä tur­ha­na huu­te­lu­na. Et­tei vaan oli­si #me­too uu­ti­set vie­neet jo vä­hän lii­kaa pals­ta­ti­laa leh­dis­tä­kin!

Sek­su­aa­li­nen häi­rin­tä on kui­ten­kin ihan yh­tä tuo­mit­ta­vaa, äl­löt­tä­vää ja sy­vät ar­vet jät­tä­vää kuin mikä ta­han­sa muu kiu­saa­mi­sen muo­to. Se ei joh­du ke­nen­kään ha­meen mi­tas­ta tai hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta omi­nai­suuk­sis­ta. Se ei pois­tu la­kai­se­mal­la sitä ma­ton al­le tai ajat­te­le­mal­la, et­tä ei­hän mei­dän kou­lus­sa mi­tään ta­pah­du. Hä­pe­äl­lis­tä ei ole myön­tää to­si­a­si­oi­ta ja puut­tua nii­hin. Hä­pe­äl­lis­tä on se jos kat­som­me ta­pah­tu­mia läpi sor­mien ja ajat­te­lem­me, et­tä mi­täs meni häi­rin­nän uh­rik­si, ai­ka kyl­lä pa­ran­taa haa­vat. Nii­den haa­vo­jen ei oli­si pi­tä­nyt kos­kaan syn­ty­ä­kään.

Pe­las­ta­kaa lap­set ry:n täl­lä vii­kol­la jul­kai­se­man sel­vi­tyk­sen mu­kaan yli 30 pro­sent­tia nuo­ris­ta on näh­nyt tois­ten las­ten ja nuor­ten te­ke­mää sek­su­aa­lis­ta häi­rin­tää di­gi­taa­li­ses­sa me­di­as­sa vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na. Tä­män li­säk­si häi­rin­tää ko­e­taan niin kou­luis­sa, kou­lu­mat­koil­la kuin har­ras­tuk­sis­sa­kin.

Sa­mas­sa ky­se­lys­sä sel­vi­si myös, et­tä las­ten ja nuor­ten mie­les­tä kou­luis­sa ei tar­jo­ta riit­tä­väs­ti tie­toa ja toi­min­ta­oh­jei­ta sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä. Kai­kil­la, jot­ka ovat nuor­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä, on vel­vol­li­suus neu­voa ja tu­kea hei­tä. Toi­von, et­tä maas­sam­me kas­vaa seu­raa­va su­ku­pol­vi, jol­le jo­kai­sen oi­keus omaan tur­val­li­seen ti­laan on it­ses­tään­sel­vyys ja kai­kes­ta ko­ke­mas­taan kiu­saa­mi­ses­ta on hy­väk­syt­tä­vää ker­toa tur­val­li­sel­le ai­kui­sel­le. Kun pu­hu­taan sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä, pu­hu­taan ai­na her­kis­tä ja hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta. Eri­tyi­ses­ti näin on sil­loin, kun ky­sees­sä ovat nuo­ret. Häi­rin­tä ei kuu­lu sen enem­pää nuo­ruu­teen kuin mi­hin­kään muu­hun­kaan elä­män­vai­hee­seen.

Niin kau­an, kuin yk­si­kin nuo­ri käy il­tai­sin nuk­ku­maan miet­tien mik­si juu­ri mi­nun ra­ja­ni ri­kot­tiin, kes­kus­te­lu häi­rin­näs­tä ei ole men­nyt lii­an pit­käl­le tai ole tur­haa. Kes­kus­te­lu on vas­ta al­kua sil­le muu­tok­sel­le, jon­ka on ta­pah­dut­ta­va. Häi­rin­näl­le on sa­not­ta­va kaik­kien yh­des­sä ei!