Nuo­ren sil­min -pals­ta on ol­lut mo­nel­le lu­ki­o­lai­sel­le en­sim­mäi­nen jul­ki­nen teks­ti, ja sik­si ei ole sa­man­te­ke­vää, mitä ja mi­ten kir­joit­taa. Vä­lil­lä seu­raa­vas­sa leh­des­sä on ol­lut pa­lau­te­teks­ta­ri ko­lum­niin liit­ty­en. Se ker­too, et­tä teks­ti on lu­et­tu ja se on kos­ket­ta­nut.

Ko­lum­nin kir­joit­ta­mi­nen ete­nee tie­tyn kaa­van mu­kaan: ide­oin­ti, ha­ja­nai­set muis­tiin­pa­not, en­sim­mäi­nen ver­sio, teks­tin tuu­naa­mi­nen ja vii­meis­te­ly. Ai­heen kek­si­mi­nen on usein vai­kein­ta. On kir­joi­tet­tu il­mas­ton­muu­tok­ses­ta, lii­kun­nan mer­ki­tyk­ses­tä, mus­ti­kan­poi­min­nas­ta, vuo­de­nai­ko­jen kau­neu­des­ta, kir­jois­ta, lu­ki­o­lais­ten stres­sis­tä, nuo­ria kiin­nos­ta­vis­ta asi­ois­ta. Jos­kus lu­ki­o­lai­nen on kek­si­nyt it­se ai­heen, vä­lil­lä sitä on mie­tit­ty yh­des­sä. Jos­kus teks­ti on sol­ju­nut kuin it­ses­tään, jos­kus jo­kai­nen rivi on tuot­ta­nut tus­kaa. Yh­des­sä on mie­tit­ty ot­sik­koa. Kir­joit­ta­mi­nen on oman pään­si­säi­sen kaa­ok­sen jär­jes­tä­mis­tä. Mil­tei jo­kai­nen ko­lum­ni on kul­ke­nut sil­mie­ni edit­se en­nen kuin se on läh­te­nyt leh­teen.

Teh­tä­vä­ni on ol­lut tu­kea, kan­nus­taa, kom­men­toi­da, muis­tut­taa re­to­ri­sis­ta kei­nois­ta ja jos­kus lait­taa pilk­ku pai­kal­leen. Kaik­ki miet­teet pi­tää saa­da mah­tu­maan 2100 merk­kiin.

Sä­ky­län seu­dun lu­ki­o­lais­ten teks­te­jä on jul­kais­tu Ala­sa­ta­kun­nas­sa yli kym­me­nen vuot­ta, yk­si kuu­kau­des­sa, kak­si­tois­ta vuo­des­sa, kaik­ki­aan pit­käl­ti yli sata. Pai­kal­lis­leh­ti on tar­jon­nut oi­van ka­na­van nuo­ril­le il­mais­ta aja­tuk­si­aan ja mak­sa­nut sii­tä vie­lä pie­nen palk­ki­on. Pals­ta on ol­lut hie­noa har­joi­tus­ta yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin: mää­rä­mit­taan kir­joit­ta­mi­nen, ta­ka­ra­jois­ta huo­leh­ti­mi­nen ja hyvä kie­li kuu­lu­vat ny­ky­lu­ki­o­lai­sen pe­rus­tai­toi­hin.

Moni ko­lum­nis­ti on pää­ty­nyt kir­joit­ta­vaan am­mat­tiin, ku­ten kus­tan­nu­sa­lal­le, tie­dot­ta­jak­si tai toi­mit­ta­jak­si, äi­din­kie­le­no­pet­ta­jak­si­kin.

Elä­mä on hel­pom­paa, kun osaa kir­joit­taa.

Nyt on kii­tos­ten het­ki. Kii­tän pal­kit­tua pai­kal­lis­leh­ti Ala­sa­ta­kun­taa vuo­sien yh­teis­työs­tä. Kii­tän en­ti­siä op­pi­lai­ta ja kol­le­go­ja ku­kis­ta, lah­jois­ta, ru­nois­ta, säh­kö­pos­teis­ta, kau­niis­ta vies­teis­tä, joi­ta olen vas­taa­not­ta­nut eri ka­na­vien kaut­ta jää­des­sä­ni pois työs­tä.

Teen ku­ten Raa­ma­tun Ma­ria: pai­nan sa­nat si­ne­tik­si sy­dä­mel­le­ni.