San­ni Sa­lo­nen

– Tut­tu­ja kul­mia nämä, niin kei­koil­ta kuin muu­ten­kin, tuu­maa­vat Ko­mi­oi­den ylä­ne­läis­läh­töi­nen ba­sis­ti Juho Es­ko­la ja Laa­jo­el­ta ko­toi­sin ole­va rum­pa­li Ee­ro Num­me­la, kun kul­ku käy läpi Kaut­tu­an Ruu­kin­puis­ton.

– Mam­ma­ni on ko­toi­sin Hon­ki­lah­den Lel­lai­sis­ta, jo­ten tääl­lä on kyl­lä tul­lut pyö­rit­tyä, Num­me­la li­sää.

Kak­sik­ko jäi kii­rei­sen ju­han­nuk­sen jäl­keen ko­ti­kon­nuil­le muu­ta­mik­si päi­vik­si la­tai­le­maan ak­ku­ja. Le­po­ai­ko­ja pi­tää vaa­lia, jot­ta soit­ta­mi­ses­sa säi­lyy haus­kuus.

– Ke­säl­lä oli­si ol­lut tar­jol­la esiin­ty­mi­siä mel­kein joka päi­väk­si, mut­ta tie­toi­ses­ti olem­me ra­jan­neet mää­rää. Nyt kesä–elo­kuus­sa keik­ko­ja on noin 50, ja yk­si vii­kon­lop­pu hei­nä­kuus­ta on jä­tet­ty täy­sin va­paak­si­kin. Jos näin ei toi­mi­si, se al­kai­si nä­kyä syk­syl­lä, Num­me­la ja Es­ko­la ker­to­vat.

Eri­tyi­sen lä­hel­lä sy­dän­tä mo­lem­mil­la on Ylä­neen tie­noo, jos­sa myös mu­siik­ki­har­ras­tus sai al­kun­sa. Juho Es­ko­lan li­säk­si siel­tä on ko­toi­sin bän­din ki­ta­ris­ti Sa­mu­el Jär­vi­nen, ei­kä ko­vin kau­kaa ole Ee­ro Num­me­la­kaan. Vaik­ka hän asui naa­pu­ri­kun­nas­sa, Vil­le Mä­ki­mat­ti­lan soit­to­tun­nit ve­ti­vät nuo­ren­mie­hen Ylä­neel­le.

Mo­lem­mat pu­hu­vat läm­pi­mäs­ti ko­ti­kul­mien­sa vi­re­äs­tä mu­siik­kie­lä­mäs­tä.

– Pal­jon Ylä­neel­lä on teh­ty mu­siik­ki­kas­va­tuk­ses­sa oi­kein, et­tä siel­tä on nous­sut niin pal­jon am­mat­ti­muu­si­koi­ta vii­me vuo­si­na, kak­sik­ko tuu­maa.

Mo­lem­mat us­ko­vat esi­mer­kin voi­maan. Ko­mi­oi­den soit­ta­jat fa­nit­ti­vat ai­ka­naan Var­jo­ku­van me­noa, ja nyt he­kin eh­kä toi­mi­vat jol­le­kin pai­kal­li­sel­le nuo­rel­le esi­merk­ki­nä.

– Toi­vo­taan, et­tä näin oli­si. Se on meil­le myös iso vas­tuu, Es­ko­la huo­maut­taa.

Paikallisilla lavoilla iso merkitys

Myös Va­las­ran­nan tans­si­la­van mer­ki­tys on ol­lut suu­ri. Se on tar­jon­nut pai­kan sekä li­ve­mu­sii­kin kuun­te­luun et­tä omien sii­pien ko­kei­luun.

– Kä­vim­me Va­las­ran­nal­la esiin­ty­mäs­sä en­sim­mäi­sen ker­ran jo pe­rus­ta­mis­vuo­te­nam­me. Ju­han­nus­tans­seis­sa olem­me soit­ta­neet yh­tä­jak­soi­ses­ti vuo­des­ta 2018 läh­tien, kak­sik­ko muis­te­lee.

Mel­koi­nen jär­ky­tys oli­kin, kun lava koki pari viik­koa sit­ten myrs­kys­sä ko­via, ja ro­mah­ta­neen ka­ton vuok­si kaik­ki ke­sän tans­sit jou­dut­tiin pe­ruut­ta­maan. Ju­han­nuk­se­na kor­vaa­va keik­ka­paik­ka löy­tyi on­nek­si no­pe­as­ti Rai­si­on Hu­vi­lin­nus­ta, mut­ta mur­he "ko­ti­la­van" koh­ta­los­ta pai­noi sil­ti miel­tä.

– Oli py­säyt­tä­vää ja ka­rua näh­dä ku­vat siel­tä. Tun­tui täy­sin tois­si­jai­sel­ta, et­tä mei­dän keik­ka pe­ruun­tui. On­nek­si siel­lä ei käy­nyt hen­ki­lö­va­hin­ko­ja – uu­sia kat­to­ja kyl­lä saa­daan, kak­sik­ko to­te­aa.

Va­las­ran­nan li­säk­si pai­kal­li­sis­ta la­vois­ta La­pin Sa­la­ma­kal­lio kir­voit­taa soit­ta­jis­sa vuo­lai­ta kii­tos­pu­hei­ta. Mo­lem­mat ylei­sön suo­sik­ki­la­vat yl­lä­pi­tä­vät ja vie­vät eteen­päin la­va­tans­si­kult­tuu­ria.

– La­vat ovat tyy­lil­tään hy­vin eri­lai­sia, mut­ta omal­la ta­val­laan to­del­la hie­no­ja paik­ko­ja. Sa­la­ma­kal­li­on mei­nin­gil­le pi­tää nos­taa hat­tua – Aal­to­sen pa­ris­kun­ta ja muu tal­koo­vä­ki on teh­nyt val­ta­van työn, et­tä paik­ka on saa­tu nos­tet­tua uu­teen lois­toon­sa.

UMK siivitti festarikesään

Me­neil­lään ole­va kesä on bän­din his­to­ri­as­sa poik­keuk­sel­li­nen. Vii­me syk­sys­tä yh­ty­een suo­sio on kas­va­nut koko ajan ja UMK-ki­san myö­tä ylei­söön on il­mes­ty­nyt pal­jon muu­ta­kin kuin la­va­tans­si­kan­saa.

Kes­ki­ke­sä me­nee­kin nyt pää­a­si­as­sa fes­ta­reil­la ja tans­si­la­voil­le eh­di­tään ene­ne­väs­sä mää­rin vas­ta syk­sym­mäl­lä. Vaik­ka ti­lan­ne on uu­si, vie­raal­ta se ei tun­nu.

– Alus­ta saak­ka olem­me pyr­ki­neet sii­hen, et­tä mei­dän mu­siik­ki ei oli­si sei­nis­tä kiin­ni, vaan se voi­si soi­da mis­sä vaan, Ee­ro Num­me­la ku­vai­lee.

UMK-kisa toi mu­ka­naan myös kaik­kea uut­ta. Tal­ven ar­ki­päi­vät täyt­tyi­vät tv-ku­vauk­sis­ta, la­va­nu­me­roi­den tree­naa­mi­ses­ta ja kai­kes­ta ki­saan liit­ty­väs­tä ohei­soh­jel­mas­ta.

– Kun sit­ten ke­vät koit­ti, pääs­tiin vih­doin soit­to­puu­hiin. Sil­loin ajat­te­lin, mi­ten hie­noa tämä työ on: on soit­to­ka­ve­rit, mu­siik­ki ja ylei­sö, joka tyk­kää. Voi vit­sit, mi­ten siis­tiä! Num­me­la muis­te­lee.

– Pe­ru­sa­si­at eli mu­sii­i­ki ja bän­di­soit­to ovat meil­lä edel­leen lä­hes sa­maa kuin en­nen­kin. Mut­ta kyl­lä kaik­kea oheis­toi­min­taa ku­ten me­di­a­pyö­ri­tys­tä on tie­tys­ti nyt enem­män ja ta­pah­tu­ma­ym­pä­ris­töt ovat kas­va­neet, Es­ko­la miet­tii.

UMK-la­van li­säk­si yk­si ku­lu­neen vuo­den suu­rim­pia est­ra­de­ja oli Kat­ri He­le­nan jää­hy­väis­kon­sert­ti Hel­sin­gin Olym­pi­as­ta­di­o­nil­la elo­kuus­sa.

– Olin lait­ta­nut pu­he­li­me­ni kiin­ni ju­han­nus­keik­ko­jen jäl­keen muu­ta­mak­si päi­väk­si, kos­ka olin niin poik­ki sii­tä ju­han­nus­ru­pe­a­mas­ta. Kun ava­sin pu­he­li­me­ni, en­sim­mäi­ses­sä pu­he­lus­sa ky­syt­tiin, oli­si­ko meil­lä ha­luk­kuut­ta läh­teä jää­hy­väis­kei­kal­le lämp­pä­rik­si, Ee­ro Num­me­la hy­mäh­tää.

Tänä vuon­na pu­he­lin on kuu­lem­ma py­sy­nyt ju­han­nuk­sen jäl­keen­kin au­ki.

Tien päällä soittamisen ilosta. Komioiden Juho Eskola (vas.) ja Eero Nummela nauttivat bänditouhuissa sekä yhdessä soittamisesta että pienten paikkakuntien kiertämisestä.

Sanni Salonen

Kymppi­synt­tä­reillä spesiaalia ohjelmaa

Hai­ta­ris­tia lu­kuun ot­ta­mat­ta Ko­mi­oi­den ko­koon­pa­no on edel­leen sama kuin pe­rus­tet­ta­es­sa. Sekä Ee­ro Num­me­la et­tä Juho Es­ko­la van­no­vat soit­toi­lon ni­miin.

– Bän­di­soit­to ve­tää vuo­des­ta toi­seen la­val­le, se on täs­sä tou­hus­sa pa­ras­ta. Mut­ta kyl­lä me ty­kä­tään kier­tue-elä­mäs­tä­kin – ju­tun suo­la on, et­tä pää­see kier­tä­mään Suo­mea ja nä­ke­mään eri paik­ko­ja, he ku­vai­le­vat.

– Meil­le on tär­ke­ää, et­tä käym­me myös pie­nil­lä tans­si­la­voil­la kei­koil­la. Ne ovat mo­nes­sa ky­läs­sä yl­pey­de­nai­hei­ta ja pi­tä­vät tär­ke­äl­lä ta­val­la yl­lä yh­tei­söl­li­syyt­tä ja maa­seu­dun elin­voi­maa.

Tans­si­la­va­kult­tuu­rin uu­den nou­sun huo­maa hei­dän mu­kaan­sa hy­vin tans­si­pai­kois­sa, ja sii­nä oli­si hei­dän mu­kaan­sa po­ten­ti­aa­lia kas­vaa kan­sain­vä­li­sek­si­kin il­mi­ök­si.

– Ih­mis­ten ai­dot koh­taa­mi­set ja yh­tei­söl­li­syys ovat ai­na muo­dis­sa, ja täl­lä het­kel­lä nii­den mer­ki­tys vain ko­ros­tuu. Eh­kä sii­nä on syy myös tans­si­la­va­kult­tuu­rin ar­vos­tuk­sen li­sään­ty­mi­seen. Tans­si­la­vat näh­dään taas suo­ma­lais­ten yh­tei­se­nä ar­vok­kaa­na asi­a­na – se läm­mit­tää sy­dän­tä, Num­me­la luon­neh­tii.

Ko­mi­at aloit­ti yh­teis­soi­ton va­jaa kym­me­nen vuot­ta sit­ten, ja en­sim­mäi­sen keik­kan­sa yh­tye soit­ti 11. hei­nä­kuu­ta 2017 Raa­ta­lan Hump­pa­ral­lis­sa.

En­si vuon­na edes­sä on 10-vuo­tis­juh­la­vuo­si.

– Sin­ne on suun­nit­teil­la kaik­kea spe­si­aa­lia. On kon­sert­ti­muo­toi­sia esiin­ty­mi­siä ja pe­rin­teis­tä tans­si­la­vaa – sel­lais­ta mei­dän nä­köis­tä juh­lin­taa, Num­me­la ja Es­ko­la vih­jaa­vat.