Sä­ky­lä, Köy­liö | Pe­rin­tei­nen vir­po­mis­ru­no tai -loit­su on kai­kil­le tut­tu, mut­ta se ei ole ai­noa. Esi­mer­kik­si Räi­sä­läis­ten sää­ti­ön hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja Sei­la Hop­pen­dorf­fin oma suo­sik­ki­ver­sio kuu­luu näin:

Vir­pa­na, var­pa­na
sut­ja­na, put­ja­na
nii­vis naa­vis,
nat­ser­poo!
Vit­sa sul­le,
palk­ka mul­le.

– Suu­rin osa on ilois­ta ja hels­ky­vää, mut­ta on myös ver­si­oi­ta, jois­sa uh­kail­laan, esi­mer­kik­si et­tä hauk­ka tu­lee syö­mään ka­nat, el­lei palk­kaa tule, hän ker­toi op­pi­lail­le, kun Ke­po­lan kou­lun eka­luok­ka­lai­set op­pi­vat Räi­sä­lä-kes­kuk­ses­sa ai­toa kar­ja­lais­ta vir­po­mis­pe­rin­net­tä.

Nelli Saarinen, Ella-Riia Syrilä, Selma Tuiskunen, Jasperi Eskola, Huuko Haanpää ja Aino Kalliokoski ja muut ekaluokkalaiset saivat ensin käydä valitsemassa itselleen sopivan pajunoksan ja kerätä mukaan haluamiansa koristeita – ja sitten töihin!

Elli-Mari Ahola

Vir­po­mis­pe­rin­ne eli ai­koi­naan vah­va­na Kar­ja­las­sa, ja evak­ko­jen mu­ka­na se vah­vis­tui län­si­ran­ni­kol­la­kin. Or­to­dok­si­nen ym­pä­ris­tö on vai­kut­ta­nut sii­hen, et­tä pää­si­äi­ses­tä tuli kar­ja­lai­sil­le tär­keä juh­la.

Komea vitsa ilman liimaa

Lap­set sai­vat op­pia pe­rin­tei­seen vir­po­mis­vit­san te­ke­mi­seen, jos­sa ei käy­te­tä lii­maa vaan si­to­mis­tek­niik­kaa. Ko­ris­te­lu­ma­te­ri­aa­li­na oli niin ikään pe­rin­teen hen­ges­sä höy­he­niä ja yli­jää­mä­kan­gas­sui­ka­lei­ta.

Jokaisen vitsan ensimmäinen koriste oli oma nimilappu, jota Jasperi Eskola (vas.), Selma Tuiskunen ja Ella-Riia Syrilä tässä tekevät.

Elli-Mari Ahola

– En­nen ai­kaan ko­ris­tei­ta teh­tiin sii­tä, mitä sat­tui ole­maan. Höy­he­niä, kark­ki­pa­pe­ria, lan­ko­ja, sa­no­ma­leh­teä...

Mu­se­o­vas­taa­va Ris­to Poh­ja­lai­nen tie­si, et­tä ny­ky­ään as­kar­te­lus­sa ylei­ses­ti käy­tet­tä­vä silk­ki­pa­pe­ri poh­jau­tuu se­kin käyt­tö­ta­va­raan: hä­nen lap­suu­des­saan ny­ky­ään silk­ki­pa­pe­rik­si kut­su­tun kal­tais­ta ma­te­ri­aa­lia saa­tiin vir­po­mis­vit­san ai­nek­sik­si pa­pe­ris­ta, jol­la he­del­miä suo­jat­tiin rah­din ai­ka­na.

– Vir­po­mis­palk­ka saa­tiin ai­koi­naan vas­ta pää­si­äi­se­nä, ja se saat­toi ol­la pää­si­äis­ruo­kaa. Näin pe­rin­ne mah­dol­lis­ti köy­hem­pien­kin per­hei­den pää­si­äi­sa­te­ri­an, Sei­la Hop­pen­dorff ker­toi.

It­se vit­sat oli­vat – tot­ta kai – pa­jua, ja ne sai­vat lap­sil­ta kii­tos­ta.

– On­pas iso­ja ja peh­mei­tä pa­jun­kis­so­ja, Sel­ma Tuis­ku­nen ihas­te­li.

Räisälä-keskuksen museovastaava Risto Pohjalainen (takana vas.) auttoi oksasaksien kanssa pajunoksien muotoilussa, mutta ehti väliaikoina tarkkailla Ella-Riia Syrilän (oik.), Huuko Haanpään, Aino Kalliokosken ja Veera Teperin työskentelyä kunniapuheenjohtaja Juhani Kaatosen kanssa.

Elli-Mari Ahola

Las­ten oli tar­koi­tus pääs­tä vir­po­maan hy­vää on­nea kun­nan­joh­ta­ja Tei­jo Mä­en­pääl­le, mut­ta tämä ei eh­ti­nyt pai­kal­le. Sen si­jaan Räi­sä­läis­ten sää­ti­ön kun­ni­a­pu­heen­joh­ta­ja, tänä vuon­na 90 vuot­ta täyt­tä­vä Ju­ha­ni Kaa­to­nen eh­ti, ja hän ta­ri­noi eka­luok­ka­lai­sil­le omas­ta lap­suu­des­taan ja myös vir­po­mis­muis­tois­ta Räi­sä­län Sär­ki­sa­lon ky­läs­sä ny­kyi­sen ra­jan ta­ka­na.

– Kaik­kein tär­kein­tä on, et­tä te ra­kas­tat­te tätä maa­ta. Pi­de­tään sii­tä huo­li, eiks je, hän eväs­ti lap­sia.

Sei­la Hop­pen­dorff ker­too, et­tä Räi­sä­läis­ten sää­ti­ös­sä on va­rau­dut­tu sii­hen, et­tä Räi­sä­lä-kes­kuk­ses­ta tu­lee nyt en­tis­tä­kin tär­ke­äm­pi, kun ko­ti­seu­tu­mat­kat ve­nä­jän­puo­li­seen Kar­ja­laan han­ka­loi­tu­vat.

– Olem­me juu­ril­tam­me evak­ko­jen jäl­ke­läi­siä. Kar­ja­lai­suus kos­ket­taa nyt yhä use­am­pia, hän ar­vi­oi.

Kat­so vi­deo, jos­sa Ke­po­lan eka­luok­ka­lai­set Jane Kar­si­kas (ta­ka­na vas.), Vee­ra Te­pe­ri, Huu­ko Haan­pää, Jas­pe­ri Es­ko­la, Mi­ka­el Va­ha­mä­ki, Eli­as Sy­ri­lä (edes­sä vas.), El­la-Riia Sy­ri­lä, Sel­ma Tuis­ku­nen, Jo­se­fii­na Säi­lä, Nel­li Saa­ri­nen ja Ai­no Kal­li­o­kos­ki lä­het­tä­vät val­mis­ta­mil­laan vit­soil­la vir­po­mis­ter­vei­set kun­nan­joh­ta­jal­le ja kai­kil­le muil­le­kin: