Noin vuosi sitten tapahtui siihenastisen elämäni yksi suurimmista muutoksista, nimittäin paluu opiskeluelämään.

Tie­to opis­ke­lu­pai­kas­ta Tu­run am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa tuli ke­sä­kuus­sa ja se kir­voit­ti lä­hi­pii­ris­sä­ni pää­o­sin kan­nus­ta­vien kom­ment­tien li­säk­si jon­kin ver­ran hy­vän­tuu­lis­ta kuit­tai­lua, ku­ten "mitä sin­ne enää van­ha­na pyö­ri­mään nuor­ten se­kaan?". Py­säh­dyin het­kek­si jopa it­se miet­ti­mään, olen­ko to­si­aan juu­ri 27-vuot­ta täyt­tä­nee­nä jo lii­an van­ha kou­lut­tau­tu­maan uu­del­leen? Ai­ka no­pe­as­ti unoh­din täl­läi­set aja­tuk­set ja aloin kes­kit­tyä oi­ke­as­ti tär­kei­den asi­oi­den jär­jes­te­lyyn. Va­ki­tui­nen työ­paik­ka ja asun­to­lai­na kun ei­vät eh­kä tun­tu­neet an­ta­van pa­ras­ta läh­tö­koh­taa use­am­man vuo­den mit­tai­siin opin­toi­hin. Toi­saal­ta, jo­ku­nen vuo­si ta­ka­pe­rin sa­li­ban­dy­pe­lis­sä saa­tu lie­vä ol­ka­pää­vam­ma an­toi li­sä­pot­kua jo ai­kai­sem­min ky­te­neel­le aja­tuk­sel­le alan­vaih­dos­ta. Elin­tar­vi­ke­a­lal­la vaa­dit­ta­va fyy­si­nen työs­ke­ne­te­ly ei elä­kei­kään as­ti tu­li­si lää­kä­rin mu­kaan ky­see­seen, ei­kä se eh­kä muu­ten­kaan lo­pul­ta tun­tu­nut yli seit­se­män vuo­den ko­ke­muk­sel­la omal­ta ju­tul­ta­ni. Tie­tyt hyö­dyt ja hai­tat pa­pe­ril­le lis­tat­tu­a­ni pää­dyin lo­pul­ta sii­hen tu­lok­seen, et­tä kou­lu­tus­kort­ti on syy­tä kat­soa. Nyt, ai­ka tark­kaan vuot­ta myö­hem­min opis­ke­lu­pai­kan saa­mi­ses­ta, is­tun kou­lu­tu­sa­laa­ni vas­taa­vas­sa ke­sä­työ­pai­kas­sa oman ko­ti­paik­ka­kun­ta­ni pai­kal­lis­leh­des­sä, en­kä voi­si ol­la juu­ri­kaan tyy­ty­väi­sem­pi. En­sim­mäi­nen kou­lu­vuo­si me­di­a­no­min opin­nois­ta tun­tui men­neen kuin hu­jauk­ses­sa ja mu­kaan on tart­tu­nut usei­ta uu­sia ys­tä­viä sekä unoh­tu­mat­to­mia ko­ke­muk­sia. Rei­lu vuo­si sit­ten en oli­si us­ko­nut, et­tä kir­joi­tan jut­tu­ja jää­kie­kon Lii­ga­ot­te­luis­ta saa­ti­ka jos­kus oli­sin haas­tat­te­le­mas­sa esi­mer­kik­si Suo­men maa­jouk­ku­ees­ta tut­tua jää­kiek­koi­li­jaa, Tomi Kal­li­o­ta. En myös­kään us­ko­nut, et­tä oman alan ke­sä­työ­paik­ka voi­si löy­tyä jo heti en­sim­mäi­se­nä opis­ke­lu­vuo­te­na. Niin ku­lu­neel­ta kuin tämä kuul­los­taa­kin, voin vain suo­si­tel­la opis­ke­lua jo­kai­sel­le - iäs­tä huo­li­mat­ta. Ai­na­kin it­sel­lä­ni loik­kaus tun­te­mat­to­maan on vai­kut­ta­nut on­nis­tu­neel­ta!