Lue koko uu­si Ke­sä­leh­ti tääl­tä!

Sä­ky­lä | On täy­del­li­nen elo­kui­nen aa­mu läh­teä jär­vel­le. Py­hä­jär­ven aal­lok­ko lip­lat­taa rau­hal­li­ses­ti ja au­rin­ko läm­mit­tää hel­teis­tä päi­vää lu­pail­len. Hil­jat­tain rai­von­nut ke­sä­myrs­ky­kin on enää kuin muis­to. Myrs­kyn pe­rin poh­jin myl­lää­mät ve­det ovat jo niin kir­kas­tu­neet, et­tä Tan­ja Leh­ti­sen ja isän, Mark­ku Leh­ti­sen ra­pu­a­pa­jil­la jär­ven poh­jan ki­vet erot­taa hy­vin. Täp­lä­ra­pu viih­tyy hy­vin näis­sä ki­vi­kois­sa tai pa­rem­min­kin ki­vik­ko­jen reu­na­mil­la.

Pyhäjärvi ja oman isän perustama ravustusyritys saivat vuosia maailmalla viettäneen Tanja Lehtisen palaamaan Säkylään.

Pia Mattila-Lonka

Mark­ku Leh­ti­nen oh­jaa ve­net­tä tot­tu­nees­ti vuo­si­kym­men­ten ko­ke­muk­sel­la. Isän ope­tuk­set Sä­ky­län mo­nin pai­koin ka­rik­koi­sil­ta ran­noil­ta ovat hy­vin myös Tan­jan mie­les­sä.

– Pie­ne­nä olin tosi pal­jon mu­ka­na jär­vel­lä ja muis­tan, kuin­ka isä sa­noi, et­tä täs­sä kuu­luu ajaa hil­jaa tai et­tä tuon­ne ei sit­ten saa ve­neel­lä ajaa.

Isän tois­te­le­mat mo­net Sä­ky­län ka­las­tuk­seen liit­ty­vät van­hat sää­ho­ke­mat­kin on kuul­tu vuo­sien saa­tos­sa. Ku­ten vaik­ka­pa ”Kun tuu­li men­nee it­tään, ei tuu mit­tään” tai ”Kaak­kois­tuu­li vie ka­lat­kin kat­ti­las­ta”.

Järvelle lähdetään omasta kotirannasta.

Pia Mattila-Lonka

Mat­kal­la ohi­te­taan paik­ka­kun­nan kuu­lui­sin ja va­lo­ku­va­tuin puu, Pas­ka­lon­ka­rin pääl­lä sei­so­va yk­si­näi­nen. Se on kal­lis­tu­nut ko­vin, mut­ta Mark­ku Leh­ti­nen ei ole sii­tä huo­lis­saan. Hän muis­taa, et­tä puu on jos­kus kaa­tu­nut ko­ko­naan, mut­ta lep­pä kas­vat­ti hy­vin­kin no­pe­as­ti ti­lal­le uu­den yk­si­lön.

En­sim­mäi­set mer­rat nos­te­taan ylös, ja Tan­ja Leh­ti­nen poi­mii tot­tu­nees­ti hy­vän ko­koi­set yk­si­löt ve­nees­sä ole­vaan laa­tik­koon. Pie­net ra­vut hän pääs­tää sa­man tien ta­kai­sin jär­veen kas­va­maan. Ra­pu­ja tu­lee mu­ka­vas­ti ja sen­tään jo­ku­nen yli 12 sen­tin ”jät­ti­läi­nen­kin”. Ra­pu­syöt­ti­nä Leh­ti­sil­lä it­sel­lään on par­haak­si ha­vait­tu Py­hä­jär­ven sär­ki tai vaik­ka­pa ah­ven.

Pienet ravut Tanja heittää merroista takaisin järveen kasvamaan.

Pia Mattila-Lonka

– It­se em­me käy­tä mak­ka­raa, mut­ta olen kuul­lut joi­den­kin lait­ta­van mer­toi­hin jopa sitä.

Al­ku­kau­des­ta ra­pu­ja tuli huo­nos­ti ko­vaan ky­syn­tään näh­den, mut­ta kau­den ede­tes­sä ti­lan­ne ta­saan­tui ja saa­liit kas­voi­vat. Jär­vel­lä py­ri­tään käy­mään ra­vus­tus­kau­den ai­ka­na kuu­si ker­taa vii­kos­sa – mi­kä­li ke­lit sal­li­vat. Tan­ja Leh­ti­sen ny­ky­ään luot­saa­man Suo­men Ra­pu­tuk­ku Oy:n lop­pu­ke­sä on­kin mel­kois­ta rum­baa. It­se hän eh­tii hy­vin har­voin jär­vel­le. Osa­keyh­ti­ök­si muu­tet­tu Suo­men Ra­pu­tuk­ku on­kin kas­va­nut mel­koi­ses­ti.

Tuttu järvimaisema on rakas sekä isälle että tyttärelle.

Pia Mattila-Lonka

Asi­a­kas­kun­taa on riit­tä­nyt ym­pä­ri Suo­men ai­na Uts­jo­en Ka­ri­gas­nie­meä myö­den. Pa­kas­tet­tu­na Py­hä­jär­ven ra­pu­ja on vie­ty myös ul­ko­mail­le.

Kiih­keim­män ra­vus­tus­kau­den ai­ka­na Tan­ja Leh­ti­nen ajaa muun mu­as­sa ra­pu­kul­je­tuk­sia mo­niin lä­hi­kau­pun­kei­hin, hoi­taa las­ku­tuk­sia ja ti­lauk­sia ja vas­tai­lee pu­he­li­meen, joka soi käy­tän­nös­sä koko ajan.

Ra­pu­ja Leh­ti­sil­le pyy­tää Py­hä­jär­vel­lä kaik­ki­aan noin 14 tai­ta­vaa ra­vus­ta­jaa, jois­ta suu­rin osa on har­ras­te­ra­vus­ta­jia.

Kesät ovat erilaisia ja saalismäärät vaihtelevat.

Pia Mattila-Lonka

– He ovat kaik­ki to­del­la hy­viä. Mo­nel­la heis­tä on mer­to­ja 100–150 ja he käy­vät jär­vel­lä joka päi­vä, Tan­ja ke­huu.

Irlannin ja Australian
kautta Säkylään

– Ra­kas­tan tätä jär­veä, Tan­ja Leh­ti­nen sa­noo, kun vene lä­hes­tyy Leh­tis­ten seu­raa­vaa ra­pu­a­pa­jaa.

Sii­tä huo­li­mat­ta ei ole mi­ten­kään it­ses­tään sel­vää, et­tä Tan­ja is­tuu nyt ve­nees­sä ja nos­taa jär­ves­tä mer­to­ja ylös. Ai­ka­naan ni­mit­täin Rau­mal­la tuo­tan­to­ta­lou­den in­si­nöö­rik­si opis­kel­lut Tan­ja läh­ti maa­il­mal­le ja viet­ti vii­si vuot­ta Ir­lan­nis­sa.

– Asuin ja elin siel­lä elä­mää­ni, en­kä edes aja­tel­lut ta­kai­sin pa­luu­ta. Sen jäl­keen läh­din Aust­ra­li­aan vuo­dek­si.

Sit­ten tuli ko­ro­na, ja Aust­ra­lia sul­keu­tui ko­ko­naan. Tan­ja puo­les­taan päät­ti pa­la­ta Suo­meen ja Sä­ky­lään ke­säl­lä 2020.

– Kai se kuu­los­taa kli­sei­sel­tä, mut­ta jo­ten­kin vain sil­mä­ni avau­tui­vat. Kat­se­lin yh­täk­kiä Sä­ky­lää ja äi­din ja isän työ­tä tääl­lä ihan eri pers­pek­tii­vis­tä.

Sy­dän sa­ne­li elä­mään uu­den suun­nan.

– Mik­si en yrit­täi­si tääl­lä? Isäl­lä on tämä ra­pu­y­ri­tys, on tut­tu­ja asi­ak­kai­ta ja pal­jon ra­vus­ta­jia, ja niin­pä jo heti ke­säl­lä 2020 aloin teh­dä tääl­lä näi­tä ra­pu­jut­tu­ja.

Markku Lehtisellä on nyt itsellään aikaa mennä järvelle, kun yrityksen vetovastuu on tyttärellä.

Pia Mattila-Lonka

Rat­kai­su­aan Tan­ja ei ole het­ke­ä­kään ka­tu­nut. Al­kuun Tan­ja työs­ken­te­li rin­nal­la myös it-alan yri­tyk­ses­sä myyn­ti­pääl­lik­kö­nä, mut­ta vii­me vuon­na hän päät­ti kes­kit­tyä ko­ko­naan oman yri­tyk­sen­sä ke­hit­tä­mi­seen.

Työn­ja­koa Suo­men Ra­pu­tuk­ku Oy:ssä on teh­ty niin, et­tä Tan­ja ot­ti fir­man juok­se­vat asi­at hoi­toon­sa ja isä Mark­ku on saa­nut kes­kit­tyä käy­mään jär­vel­lä ja ot­ta­maan jo hie­man rau­hal­li­sem­min – mi­kä­li mah­dol­lis­ta.

Pa­luu ta­kai­sin juu­ri ke­säl­lä 2020 oli koh­ta­lon sa­ne­le­ma myös toi­ses­ta syys­tä. Tan­ja Leh­ti­nen eh­ti näin vie­lä viet­tä­mään ai­kaa äi­tin­sä Rai­jan kans­sa en­nen kuin tämä me­neh­tyi yl­lät­tä­en ja no­pe­as­ti eden­nee­seen sai­rau­teen vuon­na 2021.

Tan­jan ko­tiin­pa­luu oli van­hem­mil­le lop­puun as­ti täy­si yl­lä­tys. Hän ei ker­to­nut sii­tä mi­tään etu­kä­teen ja viet­ti ko­ro­na-ajan tar­vit­ta­van kah­den vii­kon ka­ran­tee­ni­ai­kan­sa Son­ja-sis­kon­sa luo­na en­nen kuin il­maan­tui ko­ti­pi­hal­le Sä­ky­lään.

– Il­moi­tin äi­dil­le ja isäl­le, et­tä tu­lin nyt tän­ne ra­vus­ta­maan.

Van­hem­pien rie­mu oli val­ta­va, ja Tan­jan mu­kaan­tu­los­ta yri­tyk­seen Mark­ku Leh­ti­nen sa­noo ole­van­sa iki­on­nel­li­nen.

Pyydetyt ravut viettävät vähintään kaksi vuorokautta puhdasvesialtaissa.

Pia Mattila-Lonka

– Jo pik­ku lik­ka­na Tan­ja ra­vus­te­li oman pie­nen jol­lan­sa kans­sa tuol­la jär­vel­lä, Mark­ku sa­noo.

Hän muis­tut­taa­kin, et­tä jär­vel­le on ol­ta­va halu ja mie­len­kiin­to. Ei­kä ka­las­ta­jik­si tul­la, vaan ka­las­ta­jik­si syn­ny­tään.

Mäntyrannan
jalanjäljille

Vii­me vuo­den alus­ta Tan­ja Leh­tis­tä pyy­det­tiin ot­ta­maan vas­taan myös Sä­ky­län Py­hä­jär­ven hoi­to­yh­dis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­jan kova pes­ti.

– Olin sii­tä to­del­la yl­lät­ty­nyt ja otet­tu, Tan­ja nau­raa.

Työ­hön kuu­luu mo­nen­lais­ta taus­ta­työ­tä, ra­vus­tus- ja ry­sä­lu­pien kä­sit­te­lyä sekä avus­tus­ten ha­ke­mis­ta.

– Täs­sä on iso vas­tuu, mut­ta on­nek­si edel­tä­jä­ni, eli Mark­ku Män­ty­ran­ta, on ol­lut täs­sä työs­sä mi­nua opas­ta­mas­sa.

Kiireisimpänä sesonkiaikana Tanja Lehtinen hoitaa itse muun muassa rapukuljetuksia lähikaupunkeihin.

Pia Mattila-Lonka

Uu­si teh­tä­vä tar­jo­aa sa­mal­la mo­nia uu­sia nä­kö­a­lo­ja koko seu­dul­le.

Jär­ven ohel­la Tan­ja viih­tyy met­säs­sä.

– Vil­liin­nyin ko­ko­naan Suo­mes­sa. Lii­tyin heti Sä­ky­län Erä­mie­hiin ja suo­ri­tin kaik­ki tar­vit­ta­vat met­säs­tys­kurs­sit. Sit­ten läh­din mu­kaan myös nuor­kaup­pa­ka­ma­ri­toi­min­taan. Ha­lu­ai­sin ol­la mu­ka­na luo­mas­sa koko Py­hä­jär­vi­seu­dul­le elin­voi­maa ja kek­siä ide­oi­ta, jot­ka sai­si­vat ih­mi­siä mat­kus­ta­maan enem­män tän­ne seu­dul­le.

Eh­kä­pä ra­vus­tus­mat­kai­lu­a­kin on jos­sain vai­hees­sa tu­los­sa.

Rapuja lähtee asiakkaille myös valmiiksi keitettyinä.

Pia Mattila-Lonka