Viime vuonna Jokivarren Aitassa näyttelyään pitänyt Taina Kuittinen kysyi ”Muistatko lapsuutesi kesät?” Aloin maistella tuota näyttelyotsikkoa suussani ja huomasin ajautuvani jonnekin todella syvälle lapsuuteni muistoihin.

Kun olin lap­si, mi­nut lä­he­tet­tiin joka ke­sä­kuuk­si ven­to­vie­rai­siin per­hei­siin, Pe­las­ta­kaa lap­set ry:n ke­sä­ko­tei­hin maal­le. Ol­les­sa­ni 8–12-vuo­ti­as vie­tin ke­sä­kuut eri per­heis­sä Sa­vos­sa. Tu­tuk­si tu­li­vat myös näi­den per­hei­den su­ku­lai­set ti­loi­neen, ta­loi­neen ja ta­poi­neen. Tänä ke­sä­nä vie­rai­lin kah­des­sa lap­suu­te­ni ke­sä­ko­dis­sa. Mat­kal­ta pa­la­sin ko­tiin huo­mat­ta­vas­ti ehe­äm­pä­nä.

Ensimmäisestä kesäkodista en olisi malttanut lähteä kotiin ollenkaan.

Sanna Nylanderin kotialbumi

Ke­sä­ko­deis­ta mi­nul­la on ol­lut sekä hy­viä et­tä huo­no­ja muis­to­ja. Huo­not muis­tot ovat nii­tä, kun ai­kui­set ei­vät mi­nua jol­lain ta­val­la ole ym­mär­tä­neet – kun olen ko­ke­nut yk­si­näi­syyt­tä tai tur­vat­to­muut­ta. Eläin­pel­ko oli muu­reis­ta suu­rin kes­ki­näi­sen ym­mär­ryk­sem­me vä­lil­lä. Erääs­sä ko­dis­sa elin huo­nee­ni van­ki­na. En us­kal­ta­nut pois­tua yk­sin huo­nees­ta­ni edes vie­rei­seen ves­saan tar­peil­le­ni, vaik­ka sain kuul­la, et­tei ta­lon koi­ra ”tee mi­tään”.

So­peu­tu­mis­ta­ni paik­koi­hin hel­pot­ti tu­tun oloi­nen itäi­sen Suo­men mur­re, sil­lä oli­han kar­ja­lais­mum­mo­ni mur­re lap­suu­te­ni tun­ne­kie­li. Ja kyl mie il­ta­sil mum­moo ain kai­pa­sin­kii. Mie­les­tä­ni oli­sin voi­nut viet­tää ke­sä­lo­ma­ni mum­mon luo­na, en­kä kau­ka­na ko­tool­ta.

Maatilalomalla ystävän perheen mukana 1980-luvulla.

Sanna Nylanderin kotialbumi

Il­man muu­ta ha­lu­sin elää mui­den ta­voin, ra­joit­teit­ta. Yri­tin. Na­ve­tat oli­vat ihan ki­vo­ja leik­ki­paik­ko­ja ja osal­lis­tuin mie­lel­lä­ni leh­mien lai­tu­mel­ta ha­ke­mi­seen. Lap­suu­den ke­si­nä hei­nä­pel­lot, mai­to­keit­ti­öt ja AIV-tor­nit tu­li­vat tu­tuik­si. Ti­lo­jen töi­hin piti kun­kin osal­lis­tua ky­ky­jen­sä mu­kaan.

Kaipaamani tuoksut lapsuudesta löytyi Seikkulan maatilalta Kauklaisista elokuussa 2022.

Sanna Nylanderin kotialbumi

Up­pou­duin vii­me vuon­na to­del­la sy­väl­le lap­suus­muis­toi­hi­ni. Näin jäl­ki­kä­teen tar­kas­tel­tu­na, val­ta­o­sa vii­me vuon­na lu­ke­mis­ta­ni kir­jois­ta­kin tun­tui nou­dat­te­le­van pois­sa ko­toa tai vä­hin­tään­kin pois­sa to­lal­ta -kaa­vaa. Täl­lai­sia kir­jo­ja oli­vat muun mu­as­sa Hu­vi­tuk­sen kar­ta­non ty­töt ja väi­tös­kir­ja evak­ko­jen ja hei­dän jäl­ke­läis­ten­sä elä­män va­lois­ta ja var­jois­ta.

Hämmentävä lukupaketti 1990-luvulta – lapsuuden loppu?

Sanna Nylanderin kotialbumi

Luin myös, it­se asi­as­sa pap­pa­ni ikäi­sen ja hä­nen ko­ti­ky­läs­tään ole­van nai­sen elä­mäs­tä La­pin­lah­den ja Sei­lin mie­li­sai­raa­lois­sa. Luin nais­van­ki­lan­joh­ta­jan sekä mie­li­sai­raa­lan yli­lää­kä­rin muis­tel­mat. Kä­vin tank­kaa­mas­sa Mik­ke­lin maa­kun­ta-ar­kis­tos­sa yli sa­ta­vuo­ti­sia La­pin­lah­den mie­li­sai­raa­lan po­ti­las­päi­vä­kir­jo­ja, ja ti­la­sin mi­nua kos­ke­vat ter­vey­den­huol­lon kir­jauk­set vau­vas­ta vii­teen­tois­ta ikä­vuo­teen saak­ka.

Hämmentävä lukupaketti 1990-luvulta – lapsuuden loppu?

Sanna Nylanderin kotialbumi

Mel­ko pian Muis­tat­ko lap­suu­te­si ke­sät? -näyt­te­lyn pää­tyt­tyä olin saa­nut kä­sii­ni An­ne-Maa­rit Koi­vu­nie­men kir­jan Poi­san­net­tu. Kir­jas­sa oli niin pal­jon yh­ty­mä­koh­tia oman lap­suu­te­ni tun­ne­ti­loi­hin, et­ten pääs­syt kir­jas­sa al­kua pi­dem­mäl­le, kun jou­duin jo it­ke­mään en­sim­mäi­set isot it­kut ihan ää­neen pois.

Mi­nul­le tuli pa­kot­ta­va tar­ve saa­da kuul­la lap­suu­te­ni ai­kui­sia mah­dol­li­sim­man laa­jal­la skaa­lal­la. Otin pu­he­lu­ja, kä­vin ky­läs­sä mi­nut lap­se­na tun­te­neil­la ai­kui­sil­la ja haas­tat­te­lin. Kuin lääk­keek­si, lii­tin lap­suus­muis­to­ni osak­si yli­su­ku­pol­vi­sia ket­ju­ja sekä su­ku­pol­vi­ko­ke­muk­sia.

Kun sit­ten ker­ran vii­me syk­sy­nä näin to­den­tun­tui­sen, mut­ta ris­ti­rii­tai­sen läm­min­sä­vyi­sen unen erääs­tä ke­sä­ko­dis­ta, soi­tin jäl­leen yh­den pu­he­lun. Hen­ki­lö lan­gan pääs­sä vah­vis­ti une­ni muis­tot, jopa huo­nei­den vä­ri­maa­il­mat, jot­ka vain ali­ta­jun­ta­ni oli muis­ta­nut. So­vim­me vie­rai­lun seu­raa­val­le ke­säl­le. Vie­rai­lu oli ää­rim­mäi­sen tär­keä osa ko­ko­nai­suut­ta, jos­sa muis­te­lin lap­suut­ta­ni osin toi­sin.

Menomatkalla lapsuuden kesiin kiipesin Kummakiven syliin, Ruokolahti 2023.

Sanna Nylanderin kotialbumi