Kunnioitusta junteille
Meidät maalaiset kuvataan usein vitseissä ja stereotypioissa vähän yksinkertaisiksi ja verkkaisiksi otuksiksi, jotka eivät oikein ymmärrä maailman menoa eivätkä pärjää nykyelämän hektisissä oloissa. Pari viikkoa sitten, kun aloitin koulunkäynnin Mustialan maatalousoppilaitoksessa, jopa opettajamme aloituspuheessaan ironisesti viittasi meihin opiskelijoihin ”rikkaiden talojen vähälahjaisina poikina”, niinä peräkammariin jääneinä pahnanpohjimmaisina joita ei parempiin kouluihin ole huolittu.
Kuitenkin, tässä opintojen pikkuhiljaa lähtiessä käyntiin, olen yhä enenevässä määrin vakuuttunut siitä, että nämä ennakkokäsitykset ovat aivan päälaellaan. Maanviljelijän täytyy osata ja hallita aivan valtava määrä teoreettista tietoa ja mitä erilaisimpia käytännön töitä, erilaisten koneiden ja laitteiden hallinnasta niiden huoltoon ja korjaustoimenpiteisiin, puhumattakaan kaiken maailman lannoitteiden ja torjunta-aineiden käsittelystä ja annostelusta.
Mitä enemmän alan ymmärtää, kuinka valtavasti vastuuta ja riskejä tähän valitsemaani ammattiin liittyy, sitä enemmän minua harmittaa se, kuinka aliarvostettua ja -palkattua maatalousala kokonaisuudessaan on. En puhu nyt vain itse viljelijöistä, vaan myös lomittajista ja muista työntekijöistä, jotka tekevät pitkiä päiviä, raskasta fyysistä työtä säiden armoilla ja epäsäännöllisiin aikoihin, ja sangen alhaisella palkalla.
Vaikka varmaan aika harva sitä nykyisin ajattelee, niin maanviljelijät ovat meille kaikille elintärkeitä, sillä kaikkien on syötävä, ja ruokaa ei vain yksinkertaisesti ilmesty, jollei joku sitä kasvata. Tässä päivänä muutamana keskustelin aiheesta äitini kanssa, ja olimme yhtä mieltä siitä, että jokaisen ihmisen pitäisi joskus elämässään kokeilla tuottaa oma ruokansa, aivan itse, jotta ruuantuotannon arvostus kohenisi ja kunnioitus ruokaa kohtaan kasvaisi. Jos pöydässä olisikin kaupan muovipaketista kaivetun siistin ja sieluttoman kanafileen sijaan lintu, jonka on itse tipusta kasvattanut ja lopulta teurastanut, kyninyt ja käsitellyt, niin kynnys heittää tähteeksi jääneet palat roskiin olisi varmasti korkeampi.
Suomessa heitetään täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin melkein kolmekymmentä kiloa vuodessa henkeä kohti. Se on hurja määrä, ja sen pienentämisen pitäisi olla meistä jokaisen tavoite. Se muovipaketista tullut kanafilekin on ollut eläin, aivan yhtä lailla kuin se itse kasvatettu pihakanakin, ja se ansaitsisi aivan yhtäläisen kunnioituksen. Samalla lailla joka ikisen vihanneksen ja minkä tahansa ruuan on joku joskus viljellyt, ja sitä työtä tulisi kunnioittaa, aina.
Miten ruokahävikkiä sitten voisi vähentää? Monin tavoin, esimerkiksi tekemällä maltillisia annoksia, tai sitten tekemällä kerralla paljon ja pakastamalla kerta-annoksia. Myös tähteitä kannattaa opetella hyödyntämään, ja kauppaostosten ja viikon ruokalistan suunnittelu etukäteen ehkäisee ylilyöntejä. Nälkäisenä ei myöskään koskaan kannata ruokakauppaan lähteä!
Kaiken kaikkiaan, kunnioittakaa ruokaa, hyvät ihmiset, ja niitä jotka sitä tuottavat, niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Sillä tavalla se maistuukin paremmalta!
Uusimmat
Paikalliset ovat varovaisen tyytyväisiä esitykseen suden kiintiömetsästyksestä, Eurassa toki myös pettymystä
Muusikot joulukonsertissa
Jouluista riemua Lystmettässä – Uudenkartanon joulunavaus lauantaina
Kiukaisten joulunavaus herättää koko kylän eloon – iltapäivä täynnä ohjelmaa
Punanutut valtaavat taas Säkylän kylänraitin – joulunavauksessa juhlamieltä nostatetaan koko perheen voimin
Luetuimmat
Luetuimmat
© Alasatakunta
Tietosuojaseloste
Eura
Eurantie 6, 27510 Eura
Puh. 02 8387 9200
Säkylä
Rantatie 247, 27800 Säkylä
Puh. 02 8387 9230
Avoinna: EURA ma–pe kello 9–15, SÄKYLÄ ti ja to kello 9–15, puhelinvaihde ma–pe kello 8–16.
Ilmoita sisällön asiavirheestä: 02 8387 9200 / toimitus
© Alasatakunta
Tietosuojaseloste
Eura
Eurantie 6, 27510 Eura
Puh. 02 8387 9200
Säkylä
Rantatie 247, 27800 Säkylä
Puh. 02 8387 9230
Avoinna: EURA ma–pe kello 9–15, SÄKYLÄ ti ja to kello 9–15, puhelinvaihde ma–pe kello 8–16.
Ilmoita sisällön asiavirheestä: 02 8387 9200 / toimitus