Jouluna saa syödä! Totisesti ja vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon. Sitten tulee uusi vuosi, ja morkkis joulun mässäilystä iskee vasten kasvoja. Mutta hei! Ei jouluruokien syömisestä kannata kauhean huonoa omaatuntoa potea, jos vaan osaa pitää määrät joissain rajoissa. Tarkkaan kun mietitään, ruoathan ovat loppujen lopuksi melko terveellisiä ja ruokaympyrän mukaisia!

Mitä tei­dän jou­lu­pöy­tään­ne kuu­luu? Olen huo­man­nut, et­tä tääl­lä Lou­nais-Suo­mes­sa jou­lu­pöy­däs­sä on joi­tain eri ruo­kia kuin oli ko­to­na­ni Kaak­kois-Suo­mes­sa. Kui­ten­kin, kun ruo­ka­pöy­tää jou­lu­na kat­soo, raa­ka-ai­nei­na on käy­tet­ty oman ti­lan, ve­sis­tö­jen ja met­sän sa­toa. Voi­si jopa sa­noa, et­tä tal­vi­kau­den pula-ajan ai­nek­sia: juu­rek­sia, sie­niä, mar­jo­ja, kui­vat­tu­ja he­del­miä, ka­laa, li­haa… Pe­rin­teet kum­pu­a­vat kau­kaa, ja sil­loin ”en­nen van­haan” jou­lu­pöy­tään lai­tet­tiin sitä, mitä sat­tui tal­vel­la ole­maan saa­ta­vil­la.

Joulupöytä houkuttelee herkuttelemaan!

Jos mie­ti­tään täy­del­lis­tä lau­tas­mal­lia ja ate­ri­aa, sii­hen tar­vi­taan siis:

Hii­li­hyd­raat­tia (Tär­kein ener­gi­a­ra­vin­to­ai­neem­me): Pe­ru­na, pe­ru­na­laa­tik­ko, lant­tu­laa­tik­ko, pork­ka­na­laa­tik­ko, rii­si­puu­ro, se­ka­me­te­li­sop­pa, jou­lu­limp­pu, ro­sol­li, mar­jat ja hil­lot, vi­han­nes­säi­lyk­keet ja sie­net.

Pro­tei­i­nia (Li­has­ten ra­ken­nu­sai­ne): Kink­ku, li­hat, ka­lat, mak­sa­laa­tik­ko (jos­ta myös ai­mo an­nos rau­taa), juus­tot ja mai­to­tuot­teet.

Ras­vaa (Ener­gi­a­ra­vin­to­ai­ne ja ai­voil­le erit­täin tär­keä ra­vin­to­ai­ne): Kin­kus­ta, lo­hes­ta ja mai­to­tuot­teis­ta.

Ku­ten huo­maat­te, ei­vät­hän ne jou­lun pe­rin­tei­set ruo­at ole­kaan niin epä­ter­veel­li­siä, et­tä niis­tä pi­täi­si tun­tea ko­vas­ti pa­haa miel­tä jäl­keen­päin. Myös­kään ruo­kai­li­jal­le, joka ei syö pu­nais­ta li­haa, ei pi­täi­si jää­dä näl­kä. Sen ver­ran kas­vis­pi­tois­ta ruo­ka on. Tie­ten­kin ruo­an­val­mis­tuk­ses­sa on eri ta­po­ja, ja se mo­nes­ti mää­rää­kin, kuin­ka ter­veel­lis­tä ruo­ka lo­pul­ta on. Tar­vit­see­ko ”kun­non jou­lu­ruo­kaan” ai­na hur­jat mää­rät so­ke­ria ja ras­vaa, vai pär­jäi­si­kö sitä vä­hän vä­hem­mäl­lä mää­räl­lä täl­lä ker­taa?

Marmeladi on yksi joulun kestoherkuista.

Kristiina Hemminki

Sit­ten pääs­tään koh­taan: Jou­lun her­kut. Pi­pa­rit, tor­tut, ka­kut, suk­laat, mar­me­la­dit, glögi, juus­tot, juo­mat… Oi­voi. Kyl­lä­hän nii­tä herk­ku­ja on. Nii­tä on myös ihan ym­pä­ri vuo­den… Ai­na­han nii­tä on saa­ta­vil­la kau­pois­ta. Mut­ta jou­lu­na nii­tä PI­TÄÄ syö­dä. Mui­na vuo­de­nai­koi­na ei tu­li­si mie­leen­kään syö­dä tort­tu­ja luu­mu­hil­lol­la, mut­ta kun jou­lu tu­lee, me­nee hel­pos­ti pel­lil­li­nen nuin vain. Mik­si­kö­hän? Sitä voim­me jo­kai­nen it­se päh­käil­lä. Mik­si an­nam­me it­sel­lem­me lu­van mäs­säil­lä oi­kein kun­nol­la, jot­ta voi­daan sit­ten ol­la har­mis­saan uu­den vuo­den alus­sa? Ni­mi­mer­kil­lä: Ker­ran söin jou­lu­na it­se­ni hot­ki­mal­la niin äh­kyyn, et­tei mei­nan­nut hen­ki kul­kea…

Mut­ta NOU HÄTÄ! Jos syö 80% hy­vin ja ter­veel­li­ses­ti, voi 20% ol­la ”hup­sis­ta”-osas­toa! Syö jou­lu­pöy­dän an­ti­mia mal­til­li­sia mää­riä, hi­taas­ti mau­is­ta naut­tien ja sant­saa vain, jos on ihan ihan pak­ko. Muis­ta tämä: tie­to sii­tä, et­tä maha on täyn­nä, kul­keu­tuu ai­voi­hin vas­ta 20 mi­nuu­tin pääs­tä. Jot­ta vält­täi­sit äh­kyn, syö siis rau­hal­li­ses­ti naut­tien. Meil­lä päin Ete­lä-Kar­ja­las­sa ruo­ka on jou­lu­na pöy­däs­sä kau­an, jot­ta jo­kai­nen saa käy­dä sär­pi­mäs­sä li­sää sit­ten, kun sil­tä tun­tuu. Jou­lu­na ei pi­täi­si ol­la mi­hin­kään kii­re! Jos syöt it­se­si jär­ke­väs­ti kyl­läi­sek­si ter­veel­li­sil­lä jou­lu­ruo­il­la, jää her­kuil­le vä­hem­män ti­laa. Näin väl­tät siis äh­kyn myös nii­den kans­sa. Kuun­te­le omaa ke­hoa ja oloa, nau­ti jou­lus­ta mal­til­la!

Rauhallista Joulua!

Pu­he­li­met kiin­ni, säh­kö­pos­tit lo­mal­le, ka­len­te­ri het­kek­si na­rik­kaan! Iha­naa yh­des­sä­o­loa, rau­haa, läm­pöä ja hy­vää ruo­kaa. Sii­tä on jou­lu teh­ty!

Iha­naa Jou­lun ai­kaa kai­kil­le!

Ma­ria