Ta­pah­tui jos­kus 1980–90-lu­vun vaih­tees­sa:

Pa­ris­kun­ta kä­ve­li tal­viy­ön pik­ku­tun­neil­la juh­lis­ta ko­tiin pit­kin Eu­ran pyö­rä­tie­tä. Jos­tain tuli eri­mie­li­syyt­tä, ja toi­nen päät­ti­kin läh­teä eri suun­taan. To­vin ku­lut­tua ajoi po­lii­si­par­tio hil­jaa ohi. Kak­si pai­kal­lis­ta kons­taa­pe­lia sii­nä teki ha­vain­to­ja yön ta­pah­tu­mis­ta. Het­ken ku­lut­tua au­to tuli ta­kai­sin, po­lii­si ava­si si­vuik­ku­nan ja to­te­si: ”Sun mie­hes kä­ve­lee tuol­la eri suun­taan. Tu­let­kos au­toon, niin ha­e­taan se­kin mu­kaan ja pää­set­te kyy­dis­sä ko­tiin?”

Ta­paus tuli mie­leen, kun po­lii­sien toi­mi­pis­teet ja re­surs­sit jäl­leen ovat ajan­koh­tai­nen pu­hee­nai­he. Taas ”te­hos­te­taan” toi­min­taa – pää­tös lak­kau­tet­ta­vis­ta ase­mis­ta on tu­los­sa.

Nuo yli 25 vuo­den ta­kai­set yö­kä­ve­li­jät ei­vät var­maan oli­si ek­sy­neet, pa­lel­tu­neet han­keen, ka­don­neet tai tul­leet pa­hoin­pi­del­lyik­si tai ryös­te­tyik­si, vaan pää­ty­neet, to­sin hie­man mut­kan kaut­ta, en­nen aa­mua sa­maan ko­ti­o­soit­tee­seen nuk­ku­maan. Kai­kes­ta pää­tel­len po­lii­sit ei­vät myös­kään aja­tel­leet, et­tä pa­ris­kun­ta oli­si me­nos­sa tyh­jen­tä­mään kul­ta­se­pän­lii­ket­tä tai ai­koi­si tart­tua juh­la­tun­nel­mis­sa au­ton rat­tiin.

Mut­ta jol­le­kin muul­le niin voi­si käy­dä, en­si yö­nä tai seu­raa­va­na. Ei­kä pai­kal­li­sel­ta ase­mal­ta enää ai­koi­hin ole ajel­lut pai­kal­li­nen yö­par­tio ti­lan­net­ta tut­kai­le­mas­sa. Ei­kä aje­le oi­kein enää päi­vä­par­ti­o­kaan.

Muis­tan ajan, jol­loin sekä Eu­ras­sa et­tä Sä­ky­läs­sä oli oma po­lii­si­a­se­ma. Kum­mas­sa­kin oli usei­ta po­lii­sei­ta, Eu­ras­sa 12 ja Sä­ky­läs­sä seit­se­män. Tai­si ol­la joku vuo­ros­sa ai­na. Suu­rin osa heis­tä myös asui tääl­lä – ja tun­si alu­een­sa ja vä­ken­sä.

Kun leh­den toi­mi­tuk­ses­ta soi­tel­tiin ri­kos- ja on­net­to­muu­suu­tis­ten pe­rään, oli sel­vää, et­tä ase­mal­la päi­vys­tä­jä vas­ta­si, ker­toi mitä oli ta­pah­tu­nut ja myös var­muu­del­la tie­si, oli­ko jon­kun ko­la­ri­pai­kan osoi­te Hin­ner­jo­kea vai Saa­ren­maa­ta.

Kau­as on tul­tu nois­ta ajois­ta, ja myös tie­don saan­ti voi ol­la ki­ven al­la. Lii­ken­ne­on­net­to­muuk­sis­ta­kin tie­dot­taa ny­ky­ään usein palo- ja pe­las­tus­vi­ra­no­mai­nen, kun asi­as­ta tie­tä­vää po­lii­sia on vai­kea löy­tää tai ra­port­tia ei ole eh­dit­ty kir­ja­ta.

On vai­kea us­koa, et­tä pien­ten ase­mien ala­sa­jo ei vä­hen­täi­si po­lii­sin nä­ky­vyyt­tä. Kau­ka­na ole­va pal­ve­lu on kau­ka­na, vaik­ka sitä mi­ten se­lit­täi­si.