Pysähtymisen paikka
Mummulla oli tapana muutaman kerran vuodessa kutsua sukua syömään. Suku tarkoittaa tässä hänen kahta tytärtään, heidän kahdeksaa lastaan, kaikkien puolisoita, avopuolisoita, tyttö- ja poikaystäviä sekä lastenlastenlapsia (nykyään 21). Rintamamiestalon keittiössä ja kahdessa kamarissa oli tiivis ja lämmin tunnelma, ja kylmään aikaan vesinorot ikkunalaseissa.
Yleensä oltiin koolla äitienpäivänä, mutta myös keskellä parhainta kesää tai marraskuussa, mummun syntymäpäivän tienoilla, ja joulunakin silloin kun joukko ei vielä ollut noin iso.
Harvinaista oli, että melkein kaikille sopi sama päivämäärä. Mummu suhtautui niin, että ”se tulee, joka pääsee”, ja yleensä kaikki pääsivät.
Aina jossain vaiheessa yhdessäoloa hän sanoi nämä sanat: – Ajatelkaa, kuinka ihanaa on, kun saamme näin kokoontua yhteen.
Yhdessäolon arvon on vasta vanhemmiten paremmin ymmärtänyt; ei ole itsestään selvää, että sovitaan yhteen tai että yleensä on perhettä ja sukua olemassa.
Mummu ei ole enää aikoihin ollut kutsujana, mutta perinnettä on vaihtelevasti jatkettu – mitä vanhemmiksi me jälkeläiset käymme, sitä tarpeellisemmalta se tuntuu.
Veri on vettä sakeampaa, sanotaan. Lähipiirin ja suvun keskellä tuntee olevansa sellaisten ihmisten joukossa, jotka ovat ”minun puolellani”, kävi mitä kävi.
Erityisen tärkeältä yhdessäolo alkaa tuntua siinä vaiheessa elämää, kun joukosta on jo poissa rakkaita ihmisiä. Niiden kanssa, jotka ovat heidät tunteneet, voi muistella ja kaivata, ja usein ilman sanojakin saada poismenneet yhä mukaan.
Perinteisistä yhdessäolon juhlista joulu on se, joka syvimmin herkistää. Jouluna yksi vuosi vaiheineen on taas mennyt, ja uuteen astutaan ilman tietoa siitä, ketkä ovat koolla, kun seuraava joulu tulee.
Joulu on hiljentymisen ja pysähtymisen paikka, hitaan hämärän talvipäivänseisaus vanhan ja uuden välissä.
Jouluaatonaaton iltana vien kynttilöitä haudoille, mummulle ja muille. Liekit jäävät lepattamaan pimeyteen: – Ikävöin yhä, mutta kiitos, että olitte elämässäni.
Pimeän kirkkomaan sadoissa muissakin lepattavissa liekeissä on valtavasti muistoja ja ikävää ja rakkautta – sieltä haluaa lähteä kokoontumaan yhteen niiden kanssa, jotka vielä ovat.
Kirjoittajan muut kirjoitukset
Uusimmat
Paikalliset ovat varovaisen tyytyväisiä esitykseen suden kiintiömetsästyksestä, Eurassa toki myös pettymystä
Muusikot joulukonsertissa
Jouluista riemua Lystmettässä – Uudenkartanon joulunavaus lauantaina
Kiukaisten joulunavaus herättää koko kylän eloon – iltapäivä täynnä ohjelmaa
Punanutut valtaavat taas Säkylän kylänraitin – joulunavauksessa juhlamieltä nostatetaan koko perheen voimin
Luetuimmat
Luetuimmat
© Alasatakunta
Tietosuojaseloste
Eura
Eurantie 6, 27510 Eura
Puh. 02 8387 9200
Säkylä
Rantatie 247, 27800 Säkylä
Puh. 02 8387 9230
Avoinna: EURA ma–pe kello 9–15, SÄKYLÄ ti ja to kello 9–15, puhelinvaihde ma–pe kello 8–16.
Ilmoita sisällön asiavirheestä: 02 8387 9200 / toimitus
© Alasatakunta
Tietosuojaseloste
Eura
Eurantie 6, 27510 Eura
Puh. 02 8387 9200
Säkylä
Rantatie 247, 27800 Säkylä
Puh. 02 8387 9230
Avoinna: EURA ma–pe kello 9–15, SÄKYLÄ ti ja to kello 9–15, puhelinvaihde ma–pe kello 8–16.
Ilmoita sisällön asiavirheestä: 02 8387 9200 / toimitus