Oli eräs perjantaipäivä ja lamppu päässä syttyi: tänään maalataan!

Remp­pa­sim­me ah­ke­ras­ti koko ke­sän ja syk­syn­kin, mut­ta tal­ven tul­tua ja ko­vien pak­kas­ten pauk­ku­es­sa re­mont­tia ei pys­ty­nyt sa­mal­la ta­val­la jat­ka­maan. Eh­kä oli myös pie­nen an­sai­tun remp­pa­tau­on paik­ka. Sit­tem­min kui­ten­kin remp­pa­jal­kaa on vi­pot­ta­nut ja oli siis alet­ta­va re­mon­toi­da si­säl­lä. Aja­tus pin­to­jen uu­si­mi­ses­ta oli kui­ten­kin jää­nyt aja­tuk­sen as­teel­le, kun oli niin pal­jon poh­dit­ta­vaa ja oli mie­tit­tä­vä pit­kään eri­lai­sia va­lin­to­ja. Kävi kui­ten­kin niin, et­tä sit­ten ei teh­ty va­lin­to­ja lain­kaan. Jo­ten, yk­si kau­nis per­jan­tai sa­noin, et­tä nyt läh­de­tään kaup­paan os­ta­maan maa­le­ja, ja me­hän men­tiin.

Suun­nat­tiin rau­ta­kaup­paan il­man mi­tään suun­ni­tel­mia ja val­kat­tiin tuu­les­ta tem­ma­tut vä­rit keit­ti­ön sei­nil­le ja kat­toon. Vä­reik­si va­li­koi­tui­vat bur­gun­di ja sii­hen so­pi­va hie­man tur­koo­siin tait­ta­va väri. Ky­se­lim­me myy­jil­tä asi­an­tun­te­mus­ta maa­li­ma­te­ri­aa­lien va­lin­taan ja sit­ten ol­tiin­kin jo se­koit­ta­mas­sa sä­vy­jä isoi­hin maa­li­tonk­kiin. Sa­mal­la han­kit­tiin pari su­tia, te­laa ja maa­la­rin­teip­piä.

Jän­ni­tys kas­voi ko­ti­mat­kal­la ja in­toa tur­su­si au­tos­ta. Ko­tiin pääs­ty­äm­me teim­me hiu­kan poh­jus­tus­töi­tä ja sit­ten aloim­me rons­kis­ti vaan maa­laa­maan. Se oli iha­naa! Il­man suu­ria suun­ni­tel­mia ja il­man suu­ria odo­tuk­sia, an­noim­me vain men­nä. Sei­nä sei­näl­tä huo­ma­sim­me ilok­sem­me, et­tä vä­ri­va­lin­nat oli­vat osu­neet nap­piin. Sei­nien tum­mem­pi sävy ai­kai­sem­paan ver­rat­tu­na an­toi ik­ku­noil­le ja luon­non­mai­se­mil­le par­ras­va­lot. Nyt mai­se­mat ik­ku­nois­ta he­rä­si­vät hen­kiin. Maa­laa­mi­nen aut­toi saa­maan ko­dis­tam­me enem­män mei­dän nä­köi­sem­me ja si­ten myös ko­toi­sem­man.

Keittiön vanhat kaapitkin sointuvat uuteen ympäristöönsä.

Joonas Puttonen

Maisema erottuu paremmin tummista seinistä kuin vaaleasta.

Ilona Häsänen

Oli va­paut­ta­vaa vain teh­dä ja an­taa men­nä. Täs­sä re­a­li­soi­tui myös oman ko­din omis­ta­mi­sen rie­mu. Jos per­jan­tai-il­lal­la maa­la­tut­taa, sitä voi vain maa­la­ta. Tois­ta se oli­si vuok­ra-asun­nos­sa. Tä­män vuok­si us­kal­sim­me teh­dä myös roh­kei­ta vä­ri­va­lin­to­ja, sil­lä jos kaik­ki me­ni­si mön­kään, ei se oli­si mi­kään maa­il­man­lop­pu.

Putu kek­si maa­la­ta lei­vi­nuu­nin­kin mus­tal­la tu­len­kes­tä­väl­lä maa­lil­la ja lop­pu­tu­lok­ses­ta tuli U-P-E-A. Nyt se he­rät­tää ar­vos­tus­ta, kun en­nen har­maa pel­ti­kuo­ri­nen lei­vi­nuu­ni nyh­jöt­ti nur­kas­sa. Maa­lau­sin­to tai­si jää­dä pääl­le, sil­lä su­din ve­dot yl­tä­vät jo etei­seen­kin. Ja rap­pu­siin. Toki, nyt ei au­ta urak­kaa jät­tää niil­le si­joil­leen, vaan ai­ka pal­jon vie­lä pie­niä yk­si­tyis­koh­tia on maa­laa­mat­ta. Tai­taa­pi ol­la, et­tä nyt sitä ai­kaa tai­taa il­mes­tyä, kos­ka hal­li­tus vä­läyt­te­lee kol­men vii­kon sul­kua. Noh, maa­laa­mis­ta­han riit­tää.

Pieni vilaus mustasta leivinuunista.

Ilona Häsänen

Eteinenkin saa aivan uuden ilmeen.

Joonas Puttonen