Pihasau­na­kult­tuuri kukoisti 500 vuotta ensin maaseudun kylissä ja pihapiireissä ja myöhemmin myös kaupunkien laitamien pihapiireissä. Kuitenkin 1960-luvun asema­kaa­voi­tuk­sessa omakotitonttien koot alkoivat pienentyä, jolloin pihasaunat jäivät rakentamatta tilanpuutteen vuoksi.

Pula-ai­ka­na 1940-lu­vul­la sau­nat siir­tyi­vät asuin­ra­ken­nus­ten kel­la­rei­hin tai sii­pi­ra­ken­nuk­siin, kos­ka ma­te­ri­aa­li­pu­lan vuok­si ei eril­li­siä pi­ha­sau­na­ra­ken­nuk­sia ra­ken­net­tu. Sau­no­jen ke­hi­tys­kul­ku on mie­len­kiin­tois­ta ja Pek­ka Tom­mi­la on­kin koon­nut hy­vän teks­tin ai­hees­ta, sau­no­jen seit­se­mäs­tä su­ku­pol­ves­ta. (Suo­men sau­na­seu­ra).

Vaik­ka täl­lä vuo­si­sa­dal­la sau­no­ja ke­hi­te­tään­kin huip­puun­sa mitä eri­lai­sem­pien tek­no­lo­gi­oi­den avul­la oi­kein ko­din spa-osas­toik­si, niin pak­ko sa­noa, et­tä mie­les­tä­ni pi­ha­sau­nan su­ku­pol­vi voit­taa muut kyl­lä men­nen tul­len. Eh­kä van­ha su­ku­pol­vi vie­lä syr­jäyt­tää­kin täs­sä asi­as­sa uu­sim­mat. Puu­kiu­kaal­la va­rus­te­tus­sa van­has­sa pi­ha­sau­nas­sa vaan on ai­van oma tun­nel­man­sa.

Meil­lä pi­ha­sau­na on hy­vin tiu­has­sa käy­tös­sä, jo pel­käs­tään sik­si, et­tei meil­lä ole pää­ta­los­sa suih­kua tai muu­ten­kaan ve­si­joh­toa. Eläm­me sitä kuu­lui­saa ”en­nen­van­haan”. Pi­ha­sau­nan kiu­as läm­pi­ää ton­tin polt­to­puil­la ja vesi pa­taan ha­e­taan pi­han kai­vos­ta. Löy­lyis­sä nau­ti­taan ja huuh­do­taan re­mon­toin­nin ja pi­ha­töi­den hiet ja liat pois. Kat­so­taan ulos ik­ku­nas­ta kul­tais­ta pel­to­mai­se­maa.

Sau­no­mi­nen on pal­kin­to uu­ras­te­tus­ta työs­tä. Ran­kan päi­vän jäl­keen, mi­kään ei voi­ta kun­non löy­ly­jä. Sau­no­mi­nen puh­dis­taa niin ke­hon kuin mie­len­kin. Sau­nan jäl­keen uni­kin mais­tuu pa­rem­min. Vil­voit­te­lu löy­ly­jen vä­lis­sä taik­ka löy­ly­jen jäl­keen, on se­kin yli­ver­tais­ta. Saa­ti sit­ten pu­lah­dus jo­keen, jär­veen tai me­reen.

Saunan lämmöstä nauttimassa.

Joonas Puttonen

Sau­no­mi­nen kul­kee ai­na mu­ka­na vuo­de­nai­ko­jen­kin vaih­tu­es­sa. Näin syk­syn hä­mär­ty­vis­sä il­lois­sa sau­na rau­hoit­taa ja val­mis­taa tal­ven­tu­loa var­ten. Tal­vel­la sau­nas­sa läm­mi­tel­lään kuin ete­län läm­mös­sä. Ke­vääl­lä ik­ku­nas­ta tar­kas­tel­laan lu­mien su­la­mis­ta. Ke­säl­lä joko hi­koil­laan vä­hän li­sää tai sit­ten nau­ti­taan sa­de­päi­vien lo­mas­sa kiu­kaan heh­ku­vas­ta läm­mös­tä.

Lämmittämässä pihasaunaa talvella.

Ilona Häsänen

Sau­nas­ta voi naut­tia yk­sin omas­sa rau­has­sa tai mui­den kans­sa kes­kus­tel­len syn­ty­jä sy­viä. Sau­nas­sa voi ja­kaa niin ilot kuin mur­heet­kin. Sau­no­mal­la juh­lis­te­taan, sau­no­mal­la hil­jen­ny­tään. It­se sau­no­mi­sen li­säk­si sau­nas­sa on pa­ran­net­tu sai­rai­ta, pyy­kät­ty, on sitä jot­kut jopa syn­nyt­tä­neet sau­nas­sa. Voi­si­ko py­hem­pää paik­kaa maa­il­mas­ta löy­tää­kään?

Kun os­tim­me maa­ti­lam­me, pi­ha­sau­na­ra­ken­nus oli kai­kis­ta ra­ken­nuk­sis­ta huo­noim­mas­sa kun­nos­sa, mut­ta nyt se al­kaa ol­la ton­tin prii­maa. Ul­ko­ver­hous­ta on uu­sit­tu ja kor­jat­tu. Sau­na ja pu­ku­huo­ne on täy­sin re­mon­toi­tu. Tänä ke­sä­nä ra­ken­nuk­sen toi­nen puo­li, van­ha ka­na­la, tyh­jen­net­tiin, sii­vot­tiin ja kor­jat­tiin. Te­ras­sia ra­ken­net­tiin. Van­haa tii­li­kat­toa pes­tiin. Ik­ku­noi­ta li­sät­tiin. Vie­lä puu­haa riit­tää, mut­ta sa­no­mat­ta­kin sel­vää, et­tä kyl­lä täs­sä ol­laan ai­van pih­kas­sa mei­dän pi­ha­sau­naam­me.

Läh­de: Suo­men sau­na­seu­ra