Tämä kevät on minulle viimeinen lukukausi Forssan keramiikka-artesaanikoulua. Valitettavasti vuosi alkoi etänä, mutta piakkoin pitäisi saada taas kädet saveen. Haluankin kertoa vielä lisää savitöistä lukijoille. Jokainenhan meistä päivittäin käyttää keramiikkaa, sillä aamun saattaa aloittaa juomalla kupposen kahvia keraamisesta kupista ja lounaskin mitä luultavammin syödään keraamiselta lautaselta. Tässä vain pari esimerkkiä mainitakseni. Kerronpa nyt miten keramiikan prosessi menee.

Ihan en­sik­si va­li­taan sa­vi­mas­sa. On ole­mas­sa kor­ke­a­polt­tois­ta ja ma­ta­la­polt­tois­ta sa­vea. Kor­ke­a­polt­tois­ta sa­vea käy­te­tään usein käyt­tö­as­ti­oi­den te­os­sa, kos­ka ne kes­tä­vät as­ti­an­pe­su­ko­neen ja mik­ron. Ma­ta­la­polt­toi­nen savi, esi­mer­kik­si suo­ma­lai­nen pu­na­sa­vi taas jää huo­koi­sem­mak­si, jol­loin se so­pii mai­ni­os­ti esi­mer­kik­si kuk­ka­ruuk­kui­hin tai uu­ni­pa­toi­hin.

Seu­raa­vak­si va­li­taan te­ko­ta­pa. Esi­nei­tä voi drei­ja­ta, kä­sin­ra­ken­taa, kau­li­ta, pur­sot­taa, pu­ris­taa, va­laa ja niin edel­leen. Mi­nun lem­pi­tyy­li­ni on drei­jaa­mi­nen. Drei­jaa­mal­la voi teh­dä myös al­ku­muo­don ja sen jäl­keen jat­kaa työs­tä­mis­tä muil­la tek­nii­koil­la. Al­la ole­van ku­van esi­ne on teh­ty drei­jaa­mal­la sa­vi­möy­kys­tä, sit­ten sen on an­net­tu kui­vah­taa nah­ka­kui­vak­si ja sen jäl­keen sor­vat­tu eli poh­ja vii­meis­tel­ty ja sit­ten li­sät­ty luo­met ja nenä. Li­säk­si täs­sä vai­hees­sa voi poh­jaan pai­naa sig­nee­rauk­sen.

Täs­sä vai­hees­sa esi­nee­seen voi­si li­sä­tä vä­re­jä vär­jä­tyil­lä sa­vi­liet­teil­lä eli en­go­beil­la. Täs­sä vai­hees­sa on help­po myös ko­ris­tel­la kai­ver­ta­en tai pai­na­mal­la lei­mo­ja. Sa­ven kui­vu­mis­ta täy­tyy val­voa, sil­lä jos savi kui­vuu lii­an no­pe­as­ti se voi hal­keil­la. Kos­teut­ta voi sää­del­lä pi­tä­mäl­lä esi­net­tä muo­vin tai kan­kaan al­la. Esi­neen an­ne­taan lo­pul­ta kui­vua täy­sin en­nen kuin sen voi lait­taa en­sim­mäi­seen polt­toon.

Yl­lä ole­va kuva on otet­tu raa­ka­pol­ton jäl­keen, jol­loin pu­na­sa­ven heh­ku tu­lee esiin. Nämä on pol­tet­tu 850 as­tee­seen. Raa­ka­polt­to te­kee sa­ves­ta ke­ra­miik­kaa ja hel­pot­taa la­sit­ta­mis­ta. On myös mah­dol­lis­ta ker­ta­polt­taa eli li­sä­tä la­si­te jo raa­kaan esi­nee­seen ja polt­taa yh­del­lä pol­tol­la lop­pu­läm­pö­ti­laan, mut­ta se on oma tai­teen­la­jin­sa.

Esi­neen pys­tyy la­sit­ta­maan esi­mer­kik­si pih­deil­lä ja muo­don pi­täi­si kes­tää pih­tien käyt­tö raa­ka­pol­ton an­si­ois­ta. Esi­ne on nyt huo­koi­nen, ja se aut­taa la­sit­ta­mi­ses­sa. La­sit­taa voi muun mu­as­sa kas­ta­mal­la, su­ti­mal­la tai ruis­kut­ta­mal­la. La­si­te su­laa uu­nis­sa teh­den esi­nee­seen la­si­mai­sen pin­nan.

Täs­sä ku­vas­sa naa­ma­mu­kit ovat val­miit. Ne ovat käy­neet 1020 as­tees­sa la­si­tus­pol­tos­sa. La­si­te on su­la­nut muo­dos­ta­en kau­niin pin­nan esi­neel­le. Esi­ne tar­kis­te­taan kaut­taal­taan, et­tei ole mi­tään te­rä­viä koh­tia. Esi­mer­kik­si poh­jan voi ve­si­hi­o­ma­pa­pe­ril­la hioa, jot­ta esi­nees­tä ei jää va­hin­gos­sa­kaan jäl­kiä pöy­tiin.

Täs­sä pro­ses­si hy­vin yk­sin­ker­tais­tet­tu­na. Oi­ke­as­ti jo­kai­ses­sa koh­das­sa voi va­ri­oi­da lo­put­to­miin. Sa­vi­mas­so­ja on tu­han­sia, la­si­te­re­sep­te­jä lo­put­to­miin, eri­lai­sia uu­ne­ja on mo­nia eri­lai­sia esi­mer­kik­si säh­kö- kaa­su ja puu-uu­ni. Kaik­ki eri yh­dis­tel­mät an­ta­vat eri tu­lok­sen, kos­ka kaik­ki vai­kut­taa kaik­keen. Ke­ra­miik­ka on hy­vin yl­lä­tyk­sel­li­nen laji ja sa­vi­työt vaa­ti­vat hy­viä her­mo­ja ja kär­si­väl­li­syyt­tä. Lemp­pa­ri­oh­jel­ma­ni, Suu­ri ke­ra­miik­ka­ki­sa, jon­ka löy­tää Yle Aree­nas­ta, va­lai­see myös iha­nas­ti ke­ra­mii­kan pro­ses­sia. Ke­ra­mii­kas­sa käy­dään läpi sa­mal­la kaik­ki tun­teet lai­das­ta lai­taan. Enää en malt­tai­si odot­taa se­kun­ti­a­kaan lu­ku­kau­den al­ka­mis­ta.