Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun olen viimeksi pitänyt savea käsissäni. Opiskelen Forssan ammatti-instituutissa keramiikka-artesaaniksi ja tasan kuukausi sitten aloitimme hiihtoloman vieton iloisin mielin.

Sit­ten saim­me­kin kuul­la, et­tä toi­sen as­teen kou­lu­tus siir­tyy etä­o­pe­tuk­seen kol­mek­si vii­kok­si. Sit­tem­min sul­kua on jat­ket­tu, ei­kä ta­kai­sin kou­luun pää­sys­tä ole ta­kei­ta.

Nyt on­kin siis ol­lut oi­val­lis­ta ai­kaa pa­neu­tua enem­män ke­ra­mii­kan te­o­ri­aan ja his­to­ri­aan. Ke­ra­mii­kan his­to­ria vas­ta on­kin mie­len­kiin­tois­ta, sil­lä jo var­hai­set met­säs­tä­jä­ke­räi­li­jät hyö­dyn­si­vät sa­vea niin käy­tän­töä kuin il­mai­su­a­kin var­ten. Var­hai­sim­mis­sa­kin esi­neis­sä on ko­ris­te­lu­ja.

Meil­lä oli ei­len etä­ta­paa­mi­nen ja osa kou­lu­ka­ve­reis­ta koki, et­tä il­man tätä etä­jak­soa ei oli­si malt­ta­nut ol­la naa­ma kir­jois­sa ja sen vuok­si oli­kin ko­ke­nut pää­se­vän­sä ai­van uu­del­le ta­sol­le ke­ra­mii­kan pa­ris­sa. Osa koki, et­tä on niin upe­aa saa­da ol­la osa tätä sa­ven­va­la­jien suur­ta jouk­koa, ol­la osa jo­tain suu­rem­paa jat­ku­moa.Pal­jon pu­heen­vuo­ro­ja käy­tet­tiin myös mo­ti­vaa­ti­o­pu­las­ta, sil­lä useim­mil­la ei ole käy­tän­nön mah­dol­li­suut­ta teh­dä sa­vi­töi­tä etä­nä ko­to­naan. Tsemp­pa­sim­me kui­ten­kin toi­si­am­me ja opet­ta­jam­me­kin mai­nit­si, et­tä kai­kes­ta olem­me sel­vin­neet ke­ra­mii­kan his­to­ri­as­sa. Ja, et­tä pi­de­tään toi­voa yl­lä ja toi­vo­taan, et­tä nämä yh­tei­set tal­koot nyt pu­re­vat.

Näi­nä poik­keuk­sel­li­si­na ai­koi­na on kyl­lä ol­lut ilo huo­ma­ta, mi­ten ih­mi­set ovat taas löy­tä­neet kä­si­töi­den ää­reen. Oli se sit­ten is­lan­ti­lais­neu­leet tai juu­ri­lei­von­ta. Myös ke­ra­miik­ka on am­pais­sut suu­ren ylei­sön tie­toi­suu­teen. Ke­ra­miik­ka­kurs­seil­le on suur­ta tun­kua. Toki, nyt kurs­se­ja on jou­dut­tu pe­ruut­ta­maan.

Ke­ra­mii­kan maa­il­maan pää­see kur­kis­ta­maan on­nek­si myös ko­ti­soh­val­ta, sil­lä Yle Aree­nas­ta löy­tyy Suu­ren ke­ra­miik­ka­ki­san kol­me en­sim­mäis­tä tuo­tan­to­kaut­ta. Se on eh­dot­to­mas­ti lemp­pa­ri­sar­ja­ni!

Myös ys­tä­vä­ni ovat löy­tä­neet sar­jan ja moni on yl­lä­tyk­sek­seen­kin ai­van hal­ti­oi­tu­nut oh­jel­mas­ta. Sar­ja tuo hie­nos­ti esiin eri­lai­sia ke­ra­mii­kan tek­nii­koi­ta. Myös ke­ra­mii­kan te­os­sa ris­kit tuo­daan esiin. As­ti­at voi­vat hal­keil­la kui­vu­es­saan tai pol­tos­sa, esi­neet voi­vat va­hin­gos­sa tip­pua lat­ti­al­le ja la­sit­tei­den lop­pu­tu­los­ta ei kos­kaan tie­dä en­nen kuin ne saa­daan la­si­tus­pol­tos­ta ulos. Ke­ra­miik­ka on täyn­nä yl­lä­tyk­siä, ja sen sar­ja tuo ki­vas­ti esil­le.

Olen niin on­nel­li­nen, et­tä olen löy­tä­nyt ke­ra­mii­kan elä­mää­ni. Savi ma­te­ri­aa­li­na on ai­van us­ko­ma­ton. Olen kai­va­nut jo omas­ta maas­ta sa­vea ja muo­toil­lut sii­tä esi­nei­tä. Omal­la ti­lal­la pys­tyy te­ke­mään oi­kein ”lä­hi­ke­ra­miik­kaa”, sil­lä omas­ta maas­ta voi kai­vaa sa­vea, lei­vi­nuu­nis­ta voi ke­rä­tä tuh­kaa la­sit­tei­ta var­ten, ja voi­si­han sitä jopa polt­taa ke­ra­miik­kaa it­se kai­ve­tus­sa kuo­pas­sa ja käyt­tää muun mu­as­sa ol­kia ja puu­ta polt­to­ai­nee­na. Ke­ra­mii­kas­sa lä­hes kaik­ki on mah­dol­lis­ta. Ja kaik­ki on yl­lä­tyk­sel­lis­tä. Täl­lä alal­la ei op­pi­mi­nen ei­kä ke­hit­ty­mi­nen iki­nä lopu. Ku­ten Kris­tin Müller (Sa­ven­va­la­jan kä­si­kir­ja 2007) kir­jas­saan to­kai­see: ”Sa­ven kans­sa työs­ken­te­le­vän on pak­ko hy­väk­syä ikui­sen opis­ke­li­jan osa.”

Suomalaisesta punasavesta tehdyt kahvikupit.

Ilona Häsänen

Saviesineitä voi koristella hyvin monella tapaa.

Ilona Häsänen

Kuvassa ruukkuja ennen ja jälkeen polttoa. Lisää keramiikkatöitä löytyy Instagramista @hasajaputu.

Ilona Häsänen

Kun­pa kui­ten­kin pian pää­si­si ta­kai­sin kou­luun ot­ta­maan tut­kin­nos­ta kai­ken mah­dol­li­sen opin ir­ti. Tut­kin­to kes­tää vain kak­si lu­ku­vuot­ta, jo­ten oi­ke­as­ti sii­tä saa vas­ta ko­kea raa­pai­sun ke­ra­mii­kan an­ta­mis­ta mah­dol­li­suuk­sis­ta. Nyt ei au­ta kuin piir­rel­lä suun­ni­tel­mia tee­kan­nuis­ta ja mu­keis­ta, kos­ka nii­den drei­jaa­mi­nen oli­si seu­raa­vak­si tie­dos­sa. En mal­ta odot­taa!