Suo­ma­lais­ten ul­ko­maan­mat­kai­lu el­pyi vii­me vuon­na, kun ko­ro­na­ra­joi­tuk­sia höl­len­net­tiin. Sa­mal­la kä­vi­jä­mää­rät mo­nis­sa ko­ti­maan koh­teis­sa läs­säh­ti­vät. It­sel­le­ni ko­ti­maan­mat­kai­lu­vaih­de jäi pääl­le: teim­me ke­sä­ret­kem­me Tu­run saa­ris­toon, jos­sa pol­jim­me pie­nen ren­gas­rei­tin Naan­ta­lis­ta Pa­rai­sil­le. Taa­pe­ro mat­kus­ti pyö­rä­pe­rä­kär­rys­sä mu­ka­na, ja mat­ka oli elä­mys, vaik­ka van­hem­mil­la hiki vä­lil­lä vir­ta­si­kin.

Ym­mär­rän ih­mi­siä, jot­ka ha­lu­a­vat ly­hy­el­lä lo­mal­laan teh­dä täy­del­li­sen ir­ti­o­ton ar­jes­ta ja mat­kus­taa sin­ne, mis­sä pip­pu­ri kas­vaa. It­se en kui­ten­kaan ha­lua tuh­la­ta Suo­men su­ves­ta se­kun­ti­a­kaan – huo­li­mat­ta sen ar­vaa­mat­to­muu­des­ta. En­si ke­sän koh­det­ta em­me ole vie­lä päät­tä­neet, mut­ta joh­to­a­ja­tus voi­si ol­la suu­rim­pien tei­den vält­te­ly: kun aje­lee sa­tas­ta iso­jen kau­pun­kien vä­lil­le ve­det­ty­jä vii­va­suo­ria val­ta­tei­tä, kes­kel­lä jou­ta­via pu­si­koi­ta, on sii­tä elä­myk­sel­li­syys kau­ka­na. Sa­mal­la jää­vät ko­ke­mat­ta mo­net pik­ku­paik­ka­kun­nat ja nii­den vä­lil­lä mut­kit­te­le­vat tiet mah­dol­li­si­ne luon­to- ja his­to­ri­a­koh­tei­neen, ke­sä­kah­vi­loi­neen, ui­ma­ran­toi­neen ja pi­ha­kirp­pik­si­neen.

Suo­mi on sii­tä hie­no maa, et­tä tääl­lä on ai­na­kin luon­no­nys­tä­väl­le mo­nen­lais­ta ko­et­ta­vaa: on me­ren­ran­taa ja saa­ris­toa, tu­han­sia jär­viä, hiek­ka­ran­to­ja, pel­to­la­keuk­sia, vaa­ra­mai­se­mia, tun­tu­rei­ta ja 41 kan­sal­lis­puis­toa sekä lu­ke­ma­ton mää­rä mui­ta luon­to­koh­tei­ta. Kult­tuu­ria ja his­to­ri­aa­kin löy­tyy mo­neen läh­töön, kun sitä vain osaa et­siä ja ar­vos­taa. Myös Py­hä­jär­vi­seu­dul­la on mo­nen­lais­ta näh­tä­vää. On­gel­ma­na vain on, mi­ten se saa­daan mui­den­kin tie­toon. Eu­ras­sa on pa­nos­tet­tu vii­me ai­koi­na kii­tet­tä­väs­ti eri­tyi­ses­ti Ruu­kin­puis­ton mark­ki­noin­tiin. Mat­ka­koh­det­ta va­lit­ta­es­sa kiin­nos­taa kui­ten­kin myös ym­pä­rys­kun­tien tar­jon­ta, min­kä vuok­si mark­ki­noin­tia kan­nat­tai­si teh­dä jäl­leen enem­män kun­tien yh­teis­työ­nä.

Kaik­ki har­vi­nai­nen ja ek­soot­ti­nen tun­tuu usein hie­nol­ta ja lä­hel­lä ole­va ar­ki­sel­ta, mi­tät­tö­mäl­tä­kin. Muis­te­len mo­nes­ti muu­ta­man vuo­den ta­kais­ta mat­kaam­me Slo­ve­ni­aan, jos­sa pai­kal­li­nen op­paam­me esit­te­li meil­le hui­kai­se­van kau­nii­ta vuo­ris­to­mai­se­mia tur­koo­sin­kirk­kai­ne jo­ki­neen. Päi­vän päät­teek­si hän näyt­ti meil­le oman suo­sik­ki­luon­to­koh­teen­sa. Se oli erään vuo­ren rin­teel­lä kas­va­nut ai­van ta­val­li­sen nä­köi­nen kuu­si­met­sä. Li­säk­si hän eh­dot­ti vie­rai­lua pai­kal­li­sen har­vi­nai­suu­den, suon, luok­se.

Kut­suim­me hä­net Suo­meen.