Kä­vin taan­noin Hel­sin­gis­sä. Ei­hän siel­lä pal­joa näh­tä­vää ole, mut­ta hy­viä mu­se­oi­ta kui­ten­kin. Täl­lä ker­taa poik­ke­sin Edus­kun­ta­ta­lon ku­pees­sa si­jait­se­vas­sa Kan­sal­lis­mu­se­os­sa, Suo­men his­to­ri­an pää­kal­lo­pai­kal­la – ni­men­sä mu­kai­ses­ti.

Mu­se­on esi­his­to­ri­al­li­nen osio uu­sit­tiin muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Kun as­te­lee ala­ker­taan ra­ken­net­tuun näyt­te­lyyn, on heti en­sim­mäi­sek­si vas­tas­sa eril­li­nen huo­ne, joka on omis­tet­tu mo­nien mie­les­tä lois­tok­kaim­mal­le Suo­men maa­pe­räs­tä tois­tai­sek­si esiin kai­ve­tul­le mie­kal­le, rau­ta­kau­ti­sel­le ”Eu­ran mie­kal­le”. Vit­rii­nis­sä le­pää kul­la­tul­la kah­val­la va­rus­tet­tu Ulf­berht-miek­ka ja sen prons­si­ko­ris­tel­tu huot­ra, jot­ka löy­tyi­vät vuon­na 1939 Eu­ran Pap­pi­lan­mä­el­tä pap­pi­lan laa­jen­nuk­sen yh­tey­des­sä.

Jat­ke­taan näyt­te­lyä eteen­päin. Vä­hän mat­kan pääs­tä löy­tyy vit­rii­nis­tä Eu­ran emän­nän hau­ta­löy­tö­jä, ja vie­res­sä on re­konst­ruo­i­tu Eu­ran emän­nän puku – se sama, jota on voi­nut ihas­tel­la esi­mer­kik­si Eu­ran kir­jas­tos­sa ja Nau­ra­vas­sa lo­hi­käär­mees­sä. Vä­lis­sä ker­ro­taan ki­vi­kau­den his­to­ri­as­ta Suo­mes­sa ja eten­kin sen vii­mei­ses­tä kau­des­ta, Kiu­kais­ten kult­tuu­ris­ta.

Näyt­te­lys­sä on esil­lä iso mää­rä kivi-, prons­si-, ja rau­ta­kau­tis­ta esi­neis­töä. Har­mit­ta­vas­ti mo­nen­kaan ar­te­fak­tin tark­kaa löy­tö­paik­kaa ei ker­ro­ta. Voi­daan kui­ten­kin otak­sua, et­tä näyt­te­lyyn esil­le pää­ty­neis­sä esi­neis­sä on osu­mia Ala­sa­ta­kun­nan alu­eel­le – löy­tyy­hän alu­eel­tam­me pal­jon merk­ke­jä esi­his­to­ri­al­li­ses­ta asu­tuk­ses­ta: ki­vi­kau­del­ta voi­daan mai­ni­ta esi­mer­kik­si Hon­ki­lah­den Kolm­haa­ra ja prons­si­kau­del­ta Pa­ne­li­an ja La­pin alu­een hau­ta­röyk­ki­öt Ku­nin­kaan­hau­toi­neen ja Sam­mal­lah­den­mä­en maa­il­man­pe­rin­tö­koh­tei­neen. Merk­ke­jä rau­ta­kau­ti­ses­ta asu­tuk­ses­ta löy­tyy eri­tyi­ses­ti kan­ta-Eu­ran ja Köy­li­ön alu­eil­ta.

Me­ro­vin­gi- ja vii­kin­ki­ai­kaa on ku­vat­tu ny­kyi­sen Eu­ran alu­een ku­kois­tu­sa­jak­si. Joku vää­rä­leu­ka voi­si to­de­ta, et­tä sen jäl­keen on­kin ol­lut ta­sais­ta ala­mä­keä. Oli mi­ten oli, rik­kaas­ta pe­rin­nös­tä kan­nat­taa ol­la yl­peä. Sii­hen näh­den, mi­ten hui­ma men­nei­syys seu­dul­la on, kuu­lee har­mit­ta­van usein kui­ten­kin mu­ti­naa sii­tä, et­tä esi­his­to­ri­as­ta pu­hu­taan lii­kaa.

Omas­ta mie­les­tä­ni Ala-Sa­ta­kun­nan esi­his­to­ri­as­ta pi­täi­si pu­hua en­tis­tä enem­män, ja myös muu­al­la kuin oman alu­een ul­ko­puo­lel­la. Jo­kai­nen Suo­men pi­tä­jä, jos­ta on löy­det­ty yk­si­kin ruu­kun­sir­pa­le, ker­too Wi­ki­pe­dia-si­vuil­laan alu­een­sa his­to­ri­an ulot­tu­van kau­as esi­his­to­ri­aan. Tääl­lä pu­heil­le rik­kaas­ta mui­nai­suu­des­ta on kui­ten­kin ka­tet­ta koko ra­han edes­tä.