Ilmas­ton­muu­tok­sesta on puhuttu niin paljon, että olen alkanut pähkäillä oman ruokalautaseni sisältöä. Haluan, että maapallo pysyy elinkelpoisena ja meillä on neljä vuodenaikaa tulevai­suu­des­sakin.

Kier­rä­tys­tä olen har­ras­ta­nut jo kau­an, asi­oin­ti­reis­sut olen teh­nyt mie­luum­min pyö­räl­lä kuin au­tol­la, ja vii­me ke­vää­nä kor­va­sim­me öl­jy­läm­mi­tyk­sen il­ma­ve­si­läm­pö­pum­pul­la. Hii­li­ja­lan­jäl­ki on siis pie­nen­ty­nyt, mut­ta vie­lä on tämä yk­si sar­ka kyn­tä­mät­tä.

Kas­vis­ruu­is­ta olen pääs­syt naut­ti­maan lä­hin­nä ys­tä­vien ruo­ka­pöy­däs­sä ja to­den­nut, et­tä näi­tä voi­sin it­se­kin syö­dä enem­män. Mie­hen ty­tär asui meil­lä puo­let vii­me vuo­des­ta ja tai­ta­va­na kas­vis­ruo­kien te­ki­jä­nä hän sai mei­dät­kin in­nos­tu­maan niis­tä.

Kannattaa perehtyä tofun kokkausohjeisiin, jotta ruuassa on näön lisäksi myös makua.

Tuija Helander

Vie­lä kun op­pi­sin it­se val­mis­ta­maan mauk­kai­ta ate­ri­oi­ta kas­vik­sis­ta! Jot­ta vai­ku­tuk­sia il­mas­toon oli­si, kas­vis­ten li­säyk­sen ohel­la niil­lä pi­täi­si ni­mit­täin myös kor­va­ta li­han­syön­tiä. Mut­ta mitä sen ti­lal­le?

Kau­pan hyl­lyl­tä sil­mii­ni osui sit­ten tofu-pak­kaus. Sen pääl­lä oli teks­ti ”Rich in pro­tein”. Lu­vat­tiin siis run­saas­ti pro­tei­i­nia, jo­ten nap­pa­sin pa­ke­tin ko­rii­ni.

Pak­kauk­ses­sa ke­ho­tet­tiin kui­vaa­maan tofu en­nen pais­ta­mis­ta ja tein työ­tä käs­ket­tyä. Kaa­doin pan­nul­le öl­jyä, run­saas­ti val­ko­si­pu­lia ja cur­rya ja hei­tin ta­lous­pa­pe­ril­la pai­nel­lut to­fu­pa­lat pais­tu­maan. Li­säk­si pil­koin jouk­koon pork­ka­naa, si­pu­lia, pap­ri­kaa ja ke­sä­kur­pit­saa. Soi­ja oli lop­pu jo­ten li­sä­sin suo­laa maun esiin saa­mi­sek­si. Ma­kua ei kyl­lä tul­lut. Li­sää suo­laa. Maku oli edel­leen pah­vi­nen. Li­sä­sin chi­li­jau­het­ta ja kur­ku­maa. Ei ma­kua. Kai­ken li­säk­si to­fu­pa­lat oli­vat ve­te­liä, ra­peu­des­ta ei ol­lut tie­to­a­kaan.

Aloin sit­ten mie­len­kiin­nos­ta tut­kia to­fun si­säl­tä­mää pro­tei­i­ni­mää­rää ja huo­ma­sin, et­tä sa­das­sa gram­mas­sa to­fua on vain kah­dek­san gram­maa pro­tei­i­nia! Pro­tei­i­ni­rik­kau­des­ta ei siis voi­da pu­hua. Esi­mer­kik­si yh­des­sä ka­nan­mu­nas­sa on pro­tei­i­nia yh­tä pal­jon, ja kau­ra­ryy­neis­sä tup­las­ti enem­män (ja hin­ta huo­mat­ta­vas­ti edul­li­sem­pi).

Tuotteista kannattaa katsoa tuoteselosteet, jotta todellinen ravintosisältö selviää. Tämän tuotteen proteiinisisältö oli 8 g / 100 g, joka on kymmenesosa 60-kiloisen henkilön päivittäisestä tarpeesta.

Tuija Helander

Asi­aa li­sää tut­kit­tu­a­ni ha­vait­sin, et­tä jos ai­on li­hat­to­mas­ti saa­da ruu­as­ta­ni tar­peek­si pro­tei­i­nia, on lis­tal­le otet­ta­va esi­mer­kik­si soi­ja­pa­pu­ja (pro­tei­i­nia 36 g / 100 g), kur­pit­san­sie­me­niä (36 g) tai nyh­tö­kau­raa (28 g), jot­ka pro­tei­i­ni­si­säl­löl­tään vas­taa­vat nau­dan­li­ha­pih­viä (31 g), pos­sun si­sä­fi­let­tä (28 g) tai broi­le­ria (26 g). To­fu­kin on soi­ja­val­mis­te, mut­ta sitä on os­ta­mas­sa­ni tuot­tees­sa vain 38 pro­sent­tia, lo­put on vet­tä.

Pro­tei­i­ni muo­dos­tuu useis­ta eri ami­no­ha­pois­ta. Ruo­ka-ai­neet si­säl­tä­vät eri mää­riä eri laa­tui­sia ami­no­hap­po­ja, jo­ten pro­tei­i­nil­la ja pro­tei­i­nil­la on eroa. Ylei­ses­ti li­hap­ro­tei­i­ne­ja pi­de­tään hy­vä­laa­tui­si­na. Jos li­han ha­lu­aa kor­va­ta ko­ko­naan kas­vi­kun­nan tuot­teil­la, vaa­di­taan pal­jon li­sä­o­pis­ke­lua, jot­ta ra­vin­to-opil­li­ses­ti kaik­ki vaa­ti­muk­set tu­lee täy­tet­tyä. Lins­se­jä, her­nei­tä ja sie­me­niä pi­tää pu­put­taa ai­ka­moi­nen mää­rä. Myös jo­kin kok­kaus­kurs­si voi­si ol­la tar­peen, ai­na­kin mei­kä­läi­sel­le.

Vuodenaikojen vaihtelu on suomalaisen luonnon hienoimpia ilmiöitä. Toivottavasti meillä on talvi myös tulevaisuudessa.

Tuija Helander

PS. Jäl­keen­päin kuu­lin, et­tä to­fua pais­ta­es­sa pan­nul­le ei mis­sään ta­pauk­ses­sa saa lait­taa öl­jyä ja maus­teet li­sä­tään vas­ta pais­ta­mi­sen jäl­keen. Tein kai­ken vää­rin päin.

Vie­lä on siis toi­voa saa­da to­fu­kin mais­tu­maan. En aio luo­vut­taa, mut­ta en­si ker­ral­la ko­kei­len kyl­lä jo­tain muu­ta. Eh­kä här­kis­tä.