Tämän blogin kirjoitushomma on ollut työlistallani jo kaksi viikkoa, mutta kokemuksesta tiedän, että kelvollista tekstiä alkaa syntyä vasta kun deadline alkaa painaa päälle. Listalla olo takaa kuitenkin sen, ettei blogi unohdu. Ja kun listaa on katsellut jo jonkin aikaa, asiakin on ehtinyt muhia päässä.

Listaihmisen listoja.

Tuija Helander

Kaup­paan­kaan en voi men­nä il­man lis­taa. Kir­joi­tan sen val­miik­si sii­hen jär­jes­tyk­seen, mis­sä ta­va­rat ovat kau­pas­sa. Jos­kus joku ta­va­ra tu­lee lis­tal­le jäl­ki­kä­teen, ja sil­lä on kyl­lä suu­ri vaa­ra jää­dä kau­pan hyl­lyyn, jos en kas­sal­le men­nes­sä huo­maa teh­dä yli­mää­räis­tä kie­paus­ta. Jos­kus taas ta­va­ra on li­vah­ta­nut lis­tal­le lii­an al­kuun. Ei siis ole ol­len­kaan har­vi­nais­ta, et­tä ta­va­ra on lis­tal­la mut­ta jää sil­ti os­ta­mat­ta. Ei­kä se­kään ole har­vi­nais­ta, et­tä kaup­paan pääs­ty­ä­ni huo­maan, et­tä lis­ta on jää­nyt keit­ti­ön pöy­däl­le. On­nek­si on äly­pu­he­lin! Ei muu­ta kuin soit­to ko­tiin mie­hel­le, jos on ko­to­na, et­tä lä­het­tää ku­van what­sap­piin.

Lis­toil­la on hoi­det­ta­via se­ka­lai­sia asi­oi­ta, pi­ha­puu­hia, pi­dem­män ajan pro­jek­te­ja (ku­ten kaa­tis­kuor­man teko) (odot­taa to­teu­tus­ta) ja me­no­ja. Tär­ke­ät asi­at pi­tää ym­py­röi­dä ja kii­reel­li­sim­mät mer­ka­ta täh­dil­lä. Su­per­tär­keä seu­raa­van päi­vän asia pää­see vie­lä eril­li­sel­le la­pul­le keit­ti­ön pöy­däl­le odot­ta­maan aa­mu­kah­via ja löy­tä­mis­tä.

Mi­kään ei ole sen mauk­kaam­paa kuin ve­tää vii­va hoi­de­tun asi­an yli!

Mi­nul­la on ai­na ol­lut ta­pa­na teh­dä mon­taa asi­aa yh­tä ai­kaa, mut­ta tai­to on ikä­vuo­sien kart­tu­es­sa huo­les­tut­ta­vas­ti ruos­tu­nut. Te­hok­kuus on mur­to-osa par­hais­ta ajois­ta. Mies sa­noo­kin, et­tä pyö­rin ym­py­rää ja so­hin viit­tä asi­aa yh­tä ai­kaa, mut­ta mis­tään ei tule val­mis­ta.

Kesäkenkäkassi odottaa kellariin viemistä.

Tuija Helander

Tämä mo­nen asi­an te­ke­mi­sen ha­pa­tus ai­heut­taa usein myös sen, et­tä olen me­nos­sa esi­mer­kik­si kel­la­riin ha­ke­maan jo­tain tiet­tyä ta­va­raa, ja huo­maan mat­kal­la, et­tä te­ras­si­ma­ton­kin voi­si vie­dä sa­mal­la pois tal­ven al­ta. Kä­teen tart­tuu vie­lä nau­la­kon al­la odot­ta­va ke­sä­ken­kä­kas­si. Kel­la­ris­sa huo­maan, et­tä rik­ki men­nyt tuu­le­tin piti lait­taa kaa­tis­kuor­maan ja alan miet­tiä, oli­si­ko vie­lä joi­tain mui­ta rik­ki­näi­siä säh­kö­lait­tei­ta. Löy­dän pa­ri­kin ja tu­len ylös tyy­ty­väi­se­nä, kun­nes ha­vah­dun ih­met­te­le­mään, mitä mi­nun siel­tä kel­la­ris­ta pi­ti­kään ha­kea.

Van­he­ne­mi­nen ei ole help­poa ei­kä ai­na niin mu­ka­vaa­kaan. Ei au­ta kuin yrit­tää so­peu­tua syö­mäl­lä ka­la­öl­jy­kap­se­lei­ta ja laa­ti­mal­la lis­to­ja.

Ka­len­te­ris­ta huo­maan et­tä jou­luun­kin on enää va­jaat vii­si viik­koa!! Pi­tää­pä al­kaa laa­tia jou­lu­lis­taa. Ik­ku­nan­pe­su heti kär­keen. Ter­vei­siä Leh­to­sen Ar­jal­le!