Haluan tänään kertoa teille oivalluksesta, jonka saaminen jo kymmenen vuotta sitten olisi aiheuttanut paljon säästöjä ja mukavuutta. Se on nimeltään kirjaston kauko­lai­na­palvelu.

Kun ko­ro­na löi yli­o­pis­ton kir­jas­ton ovet kiin­ni, jou­duin kir­jal­li­suus­tie­teel­li­sen väi­tös­kir­ja­työ­ni kans­sa han­ka­luuk­siin. Niin hyvä kuin Sa­ta­kir­jas­to­jen va­li­koi­ma on­kin, ai­van kaik­kia tar­vit­ta­via te­ok­sia ei Sa­ta­kun­nas­ta saa. Ei kyl­lä saa­nut opis­ke­lu­ai­koi­na­kaan, ja sama pä­tee to­den­nä­köi­ses­ti eri alo­jen opis­ke­li­joi­hin yhä: kaik­kea tie­teel­lis­tä kir­jal­li­suut­ta ei pe­rus­tut­kin­toa var­ten­kaan ole tar­jol­la muu­al­la kuin yli­o­pis­to­jen kir­jas­tois­sa.

Suu­ri apu oli sii­tä, et­tä niin oman yli­o­pis­ton kir­jas­to kuin kan­sain­vä­li­nen aka­tee­mi­nen maa­il­ma he­rä­si­vät sa­maan pai­na­jai­seen kaik­ki­al­la, ja saa­ta­vil­le tuli pian enem­män e-kir­jal­li­suut­ta kuin ai­em­min. Kaik­kein suu­rin apu on kui­ten­kin ol­lut iki­o­ma Eu­ran kir­jas­to.

Tie­sit­kö, et­tä voit ti­la­ta oman ko­ti­kir­jas­to­si tis­kil­le mel­kein­pä min­kä ta­han­sa kir­jan mis­tä ta­han­sa Suo­men kir­jas­tos­ta? Kai­ken li­säk­si kir­jas­ton am­ma­til­li­set lon­ke­rot ulot­tu­vat sel­lai­siin­kin paik­koi­hin, joi­hin ei ta­val­li­se­na lai­naa­ja­na hel­pos­ti pää­si­si.

Ko­ke­muk­se­ni mu­kaan tiet­ty teos kan­sal­lis­kir­jas­ton ko­ko­el­mas­ta Hel­sin­gis­tä saa­puu kes­ki­mää­rin vii­kos­sa. Kau­ko­lai­naa­mi­nen ei ole il­mais­ta, mut­ta hin­ta on niin koh­tuul­li­nen, et­tä sil­lä hin­nal­la en mat­kus­ta sen pa­rem­min jul­ki­sil­la kuin omal­la­kaan au­tol­la edes Tam­pe­reen yli­o­pis­ton kir­jas­toon ja ta­kai­sin. Tämä on huo­no uu­ti­nen vain tam­pe­re­lai­sil­le ys­tä­vil­le­ni, joi­den ta­paa­mi­sia olen vuo­sien var­rel­la pal­jon so­pi­nut kir­jas­to­reis­su­je­ni yh­tey­teen.

Vaik­ka pe­rus­tut­kin­toa opis­kel­les­sa yli­o­pis­ton kir­jas­to oli ai­na lä­hel­lä, oli­sin sil­loin­kin hyö­ty­nyt täs­tä pal­ve­lus­ta. Kun kurs­sil­li­nen vä­keä jo­not­taa yh­tä kir­jaa sa­maan ai­kaan, oli­si ol­lut hy­vin kä­te­vää tie­tää, et­tä sen voi ti­la­ta toi­sen yli­o­pis­ton kir­jas­tos­ta omaan ko­ti­kun­taan ja nou­taa vii­kon­lop­pu­na siel­tä.

Suo­ma­lai­nen kir­jas­to­lai­tos on kä­sit­tä­mät­tö­män hie­no pal­ve­lu ja pää­o­sin il­mai­nen. Sil­loin­kin, kun kir­jas­tos­sa jo­kin mak­saa, hin­nat ovat joko ni­mel­li­siä tai ai­na­kin var­sin koh­tuul­li­sia. Osa ih­mi­sis­tä on val­mis mak­sa­maan kuu­kau­si­hin­taa äly­pu­he­li­men kir­ja­pal­ve­luis­ta. Sitä ih­met­te­len. Mi­nul­la on kir­jas­to!