"Meen kuraattoril!" huikkaa nuori opettajalle oven raosta tunnin aluksi täydessä käytävässä. Jos joku on päässyt työstämään henkisiä lukkojaan ammattilaisen kanssa, koulun käytävillä on nykyään normaalia puhua siitä kaverien kanssa. Tunnen itseni toistaiseksi vielä harvoin kovin vanhaksi, mutta minun nuoruudessani ei psykologin, kuraattorin tai minkä hyvänsä sosiaalityön tai mielenterveyden ammattilaisen tapaamisesta olisi voinut puhua julkisesti.

Nuor­ten suh­tau­tu­mi­ses­sa eri­tyi­ses­ti mie­len­ter­veys­pal­ve­lui­hin on ta­pah­tu­nut ter­ve­tul­lut muu­tos sit­ten mi­nun nuo­ruu­te­ni päi­vien. Käyn sil­loin täl­löin jut­tu­kei­kal­la kou­luil­la tai muu­ten nuor­ten pa­ris­sa, ja olen vii­me vuo­si­na kuul­lut yhä use­am­min sekä nuo­ril­ta it­sel­tään et­tä hei­dän kans­saan työs­ken­te­le­vil­tä, kuin­ka kou­lup­sy­ko­lo­git ja ku­raat­to­rit ovat ny­ky­ään yh­tä nor­maa­li osa ar­kea kuin vaik­ka­pa opin­to-oh­jaa­jat.

Eri­tyi­ses­ti nuor­ten maa­il­ma on muut­tu­nut yhä enem­män eri­lai­seen esil­lä oloon pe­rus­tu­vak­si. Juu­ri täs­sä yh­te­nä päi­vä­nä työ­ka­ve­rin kans­sa kau­his­te­lim­me, et­tä tätä me­noa työ­pai­kan saa­mi­sek­si­kin vaa­di­taan tu­le­vai­suu­des­sa CV kai Tik­tok-vi­de­o­na. En­nen van­haan nä­ky­vil­lä ol­tiin sil­loin, kun ih­mi­siä oli ym­pä­ril­lä ja yk­sin ko­to­na oli yk­sin ko­to­na. Ny­kyih­mi­nen yl­lä­pi­tää di­gi­taa­lis­ta läs­nä­o­loa so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vis­sa lä­hes ym­pä­ri vuo­ro­kau­den.

En tie­dä, on­ko so­si­aa­li- ja mie­len­ter­veys­pal­ve­lu­jen kyn­nyk­sen ma­dal­tu­mi­nen seu­raus­ta so­me­ai­ka­kau­des­ta, mut­ta joka ta­pauk­ses­sa on hyvä, et­tä niin on käy­nyt sa­maan ai­kaan, kos­ka jat­ku­va esil­lä ole­mi­nen ja vir­tu­aa­li­nen läs­nä ja ar­vi­oin­nin koh­tee­na ole­mi­nen te­kee ny­ky­nuo­ri­son elä­mäs­tä hen­ki­ses­ti ras­kaam­paa kuin en­nen so­me­ai­ka­kaut­ta nuo­ruut­taan viet­tä­nei­den.

On mu­siik­kia kor­vil­le­ni kuul­la nuor­ten ole­van kiin­nos­tu­nei­ta mie­len­ter­veys­pal­ve­lu­jen saa­ta­vuu­des­ta tai ju­tus­te­le­van ar­ki­ses­ti te­ra­pi­as­ta. Jo­kai­nen hip­pu­kin, jon­ka avul­la kuka ta­han­sa ym­mär­tää it­se­ään vie­lä vä­hän pa­rem­min, on kul­taa täs­sä ul­ko­puo­lis­ten kat­sei­den täyt­tä­mäs­sä maa­il­mas­sa, jos­sa on vai­kea vält­tyä aset­ta­mas­ta it­se­ään esil­le.